Työnantajan ja työntekijän markkinat ovat vaihdelleet yritysjohtaja Tauno Laakson uran aikana. Joskus henkilökuntaa on pitänyt etsiä oudoistakin paikoista.
Kun Tauno Laakso jäi työttömäksi vuonna 1992, oman alan töiden saaminen oli täysi mahdottomuus. Tietotekniikan maahantuonnissa näkymät sen sijaan olivat hyvät – ainut ongelma oli, ettei Laakso tiennyt alasta itse mitään.
Mies pestautui työvoimatoimiston alulle panemaan, akateemisten työttömien järjestön johtoryhmään. Turbo-organisaation (myöhemmin IDEA) kautta hän sai asiantuntevia työntekijöitä.
– Rekrytointi ei ole koskaan ollut niin helppoa. Tulijoita olisi ollut yli 50, mutta yrityksellä oli vain pieni yhden huoneen tila Haagassa, Laakso sanoo.
Yritys lähti kasvamaan kunnolla 90-luvun jälkipuoliskolla. Rekrytoinnista tuli kuitenkin yhä vaikeampaa. Helsingin Sanomissa julkaistuun ilmoitukseen ei tullut yhtään vastausta, ja väkeä piti haalia puskaradion kautta ja ammattikouluista.
– Henkilökunta oli kirjavaa. Nuorukaisten kaitseminen oli kuin myöhäispuberteettisten tarhatoimintaa. Joukossa oli myös muun muassa alkoholisteja, joiden kanssa piti taiteilla ja venyä.
Yhden hyvän pojan Laakso löysi Makkaratalon parkkilaitoksen kassalta, jossa nuorukainen myi lippuja ja kehui omia tietotekniikkataitojaan.
– Sanoin, että jos olet niin helvetin hyvä, niin mitä sitten täällä pimeässä kopissa teet. Poika tuli meille töihin ja oli yksi parhaimpia työntekijöitä ikinä.
Kuvat: Colourbox.com
Piia Simola/Studio55.fi