Suomi 2008. Ohjaus: Kari Juusonen, Michael Hegner. Käsikirjoitus: Hannu Tuomainen, Marteinn Thorisson. Tuotanto: Petteri Pasanen, Hannu Tuomainen. Tuotantosuunnittelu: Antti Haikala. Leikkaus: Per Risager. Musiikki: Stephen McKeon. Äänirooleissa: Olli Jantunen, Hannu-Pekka Björkman, Vuokko Hovatta, Minttu Mustakallio, Vesa Vierikko, Risto Kaskilahti, Elina Knihtilä, Puntti Valtonen, Juha Veijonen, Tommi Korpela. Kesto: 83 min
Kaikkien aikojen kallein suomalaisanimaatio on lumoava nappisuoritus.
Pikkuporo Niko (Olli Jantunen) haaveilee lentämisestä. Lapin tuntureilla laumansa kanssa asuva poropoika uskoo oppivansa lentämään, sillä kuuluuhan hänen isänsä joulupukin kuuluisiin lentojoukkoihin. Tai niin äiti Oona (Elina Knihtilä) on ainakin pojalleen kertonut. Niko itse ei ole tavannut liukasliikkeistä isäukkoaan.
Kun Niko lentoharjoituksista palatessaan tulee epähuomiossa johdattaneeksi pahan Mustan Suden (Vesa Vierikko) laumoineen porojen kimppuun, päättää pikkuporo karata kotoa ja suunnata kohti Korvatunturia. Niko haluaa löytää tuntemattoman isänsä varttuakseen itsekin suureksi lentäjäsankariksi.
Matka kohti joulupukin tukikohtaa on vaaroja täynnä, mutta onneksi sinnikkäällä sarvipäällä on mukanaan kaksi neuvokasta ystävää – viisas liito-orava Julius (Hannu-Pekka Björkman) ja laulava lumikko Wilma (Vuokko Hovatta).
Niko – lentäjän poika on huima taidonnäyte suomalaisesta osaamisesta animaation saralla. Tämä seikka on huomattu myös maamme rajojen ulkopuolella: kaikkien aikojen kallein (6,1 miljoonaa euroa) kotimainen tietokoneanimaatio on jo myyty yli sataan maahan, myös elokuvateollisuuden suurimmalle markkina-alueelle Yhdysvaltoihin.
Vaikka rapakon takaiset markkinat ovat armottoman kovat ja sikäläiset tuotantobudjetit kokonaan toista luokkaa, ei Niko kalpene vertailussa. Päinvastoin, poropojalla on kaikki mahdollisuudet lyödä itsensä kansainvälisesti läpi vielä tämän vuoden joulumarkkinoilla. Elokuvan tuottajina toimivat suomalaisyhtiöt Anima Vitae ja Cinemaker. Mukana ovat myös tanskalainen A. Film, irlantilainen Magma Films sekä saksalainen Ulysses.
Elokuva alkaa vauhdikkaan iloisesti eikä tempo pääse hyytymään juonen myöhemmissäkään käänteissä. Katalysoivana teemana on vanha tuttu poissaolevan isän kaipuu, mutta onneksi sitä ei sorruta käsittelemään siirappisen tavanomaisesti. Poikkeuksellisen lähestymistavan puolesta puhuu jo tarinan hilpeä lähtökohta: Niko on saanut alkunsa äidin hieman epämääräisestä yhden illan jutusta.
Mukaan on otettu se, mikä perinteisissä etsikkotarinoissa on parasta: mukaansatempaava matka, rakastettavat sivuhahmot ja onnellinen, opettavainen loppuratkaisu. Eikä oivaltava oikeamielisyyskään ole mitään puhki pureskeltua pakkopullaa, sillä Nikon perhettä koskevasta ahaa-elämyksestä voi ammentaa poikkeuksellista pohjoista viisautta.
Niko – lentäjän poika vetää vertoja isoille esikuvilleen myös animoinnin kekseliäisyydessä. Lapin luonnon, pohjoisen valon ja lempeästi leijailevien lumihiutaleiden kuvaus lumoaa. Tyyli ei kramppaa sanottavasti edes kaikkein villeimmissä kohtauksissa, vaan jälki näyttää harkitun viimeistellyltä ja ihastuttavan persoonalliselta.
Parasta elokuvassa on kuitenkin sen fantastinen huumori, jolla pehmitetään paikoin yllättävänkin uhkaavia ja pelottavia kohtauksia. Nuoren Olli Jantusen tulkitseman Nikon ympärille on saatu nimekäs joukko kotimaisia näyttelijöitä, jotka onnistuvat lataamaan sutkautuksiinsa monimielistä, aikuisempaa särmää.
Hannu-Pekka Björkman valloittaa liito-orava Juliuksena, ja kuten sidekickit yleensä, myös hän varastaa shown kohtauksessa jos toisessakin. Herkullisen parivaljakon muodostavat myös Minttu Mustakallion eksynyt turistipuudeli ja Risto Kaskilahden sammalta syövä, sovinnollinen susi Rimppa.
Teksti: Outi Heiskanen
Katso elokuvan traileri täältä.