Puutavaraliikkeestä löytyi mukavan näköinen ohje nukketalon rakentamisesta. Mikäs sen parempi, varsinkin näin joulun alla. Materiaaleina käytetään massiivista liimapuulevyä, jota on helppo muokata. Tarvittavat työkalutkin löytyvät vähänkin harrastavan nikkarin komerosta.
Ohjeessa oli mitoitukset valmiina. Kun mittailtiin liimapuukappaleita, todettiin että jos niitä vähän muokattaisiin, saataisiin nukeille tavallaan ilmaiseksi välipohja. Näin tehtiin - eihän mikään estä käyttämästä omaa laskutaitoa ja suunnittelukykyä. Ja iskän kannattaa tietysti myös vähän mittailla Kenin ja Barbien pituuttakin.
Näitä työkaluja käytti Remontti-Reiska:
- pöytäsirkkeli, jossa taittuva terä
- kuviosaha
- sähköpora
- rasiaterä
- hiomakone tai hiekkapaperia
- ruuveja
- pintakäsittelyyn puuvahaa tms.
Ainoa erikoisempi työkalu on tuo pöytäsirkkeli. Sillä saa parhaan mahdollisen leikkausjäljen, mutta jos semmoiseen ei ole pääsyä esimerkiksi paikallisen puutyökerhon puitteissa, muillakin keinoin onnistuu. Käsisirkkeleissä on useimmiten kallistuva terä ja käsipelilläkin pärjää. On vain oltava todella tarkkana, sillä kattolappeiden viistäminen oikeaan kulmaan on vaativa kohta ja se jää eniten näkyviinkin. Sähkötyökaluihin on osattava valita oikea terä, ettei puu sälöile.
Työn kulku käynee parhaiten ilmi oheisista kuvista. Kuten jo todettiin, mitat on paras tarkistaa ja laskea itse levyjen mukaisesti; tästä kaksikerroksisesta talosta tuli noin 78 cm korkea ja reilun metrin levyinen - takaseinä valmistettiin kahdesta kappaleesta.
Normaaliin tapaan kaikki kappaleet sahattiin ensin valmiiksi, hiottiin siisteiksi - erityisesti ikkuna- ja oviaukkojen kulmat ja muutkin sahauskohdat on syytä käsitellä huolellisesti - ja värjättiin puuvahalla.
Vahaamisen voi suorittaa isolla siveltimellä; kun semmoista ei nyt sattunut löytymään, leikattiin superlonista nyrkin kokoisia palasia joilla aine levitettiin puuhun. Ennen levitystä palaset on puhdistettava tarkasti kaikesta hiomapölystä.
Kokoaminen kävi sitten sukkelasti: kiinnitettiin ensimmäiseksi päätyseinät pohjalevyyn (pitkät, ohuet ruuvit ja ensin apureiät!) ja heti perään välipohja. Sen kiinnittämisessä käytettiin apuna alakerran väliseiniä, jotka laitettiin tukevasti päätyseiniä vasten ja välipohja nostettiin näiden päälle kiinnittämisen ajaksi. Näin se tuli varmasti oikeaan kohtaan. Välipohjan kiinnittämisen jälkeen ne siirrettiin oikeille paikoilleen.
Kiinnityksiä varmistamaan voi oikein hyvin käyttää myös liimaa.
Kumottiin näin syntynyt hyllymäinen rakennelma pöydälle ja kiinnitettiin takalevyt, jotka oli siis jo sahattu valmiiksi katon harjan muotoon. Ruuvatessa Reiska teki aina ensin apureiän. Kun nyt jo selvästi talolta näyttävä laitos nostettiin oikeaan asentoonsa, voitiin todeta sen kunnioitusta herättävä jäykkyys ja tukevuus.
Yläkerran välisenä ruuvattiin takaseinään, ja sen jälkeen katto olikin valmis kiinnitettäväksi. Sama tarkka ruuvaus, ja sitten nuket saivatkin siirtyä oman katon alle juhlimaan tupaantuliaisia.
Jos hukkapaloja sattuu jäämään, niistä voi sitten nikkaroida nukeille vaikkapa huonekaluja.