Niillas Holmberg on nuoren sukupolven aktivisti, joka ajaa saamelaisten asiaa taiteen kautta. Tänään vietetään saamelaisten kansallispäivää.
Utsjoella syntyneen Holmbergin lapsuudenkodissa korostettiin saamelaisidentiteettiä.
– Olimme paljon metsässä. Siellä kun on, niin luontosuhde kumpuaa erilaisina yksityiskohtina, kuten ei pidä ottaa enemmän kuin tarvitsee ja ei saa turhaan huudella metsässä, Holmberg sanoo.
Ilmastonmuutoksen edetessä kiinnostus saamelaisten tapaan elää on kasvanut.
– Itsekin olen kokenut, että harva se päivä, harva se viikko joku lähestyy. Tutkija tai vastaava, joka on kiinnostunut luonnonkansan ekologisista tavoista ja käsityksistä.
Ennakkoluulot elävät yhä
Niillas Holmberg istuu Helsingissä kustantamon pöydän ääressä ja kertoo esikoisromaanistaan, joka vie lukijan Saamenmaalle. Ihmisiä on hyvä sivistää myös taiteen keinoin.
– Jos se voi lisätä jonkinlaista keskinäistä ymmärrystä ja toimia jonkinlaisena siltana, niin hyvä.
Saamelaisia kohtaan on Holmbergin mukaan yhä ennakkoluuloja.
– Saamelaisista kertovaa opetusmateriaalia ei ole, ja se on kylmä fakta. Se on asia, mihin Opetushallituksen pitäisi puuttaa ja tehdä jotain.
– Kokemukseni mukaan suomalaiset keskimäärin ovat hyvin kiinnostuneita. Opettaakin haluaisivat, mutta millä opetat, jos materiaalia ei ole.
Millaisiin ennakkoluuloihin törmäät eniten?
– Tosi yleinen on se, että meistä puhutaan vähemmistönä, vaikka pitäisi puhua alkuperäiskansasta.
– Alkuperäiskansana meillä pitäisi olla itsemääräämisoikeus. Se tarkoittaa sitä, että kun päätetään meidän kulttuurimme elinvoimaisuuteen vaikuttaviin hankkeisiin, meillä pitäisi olla mahdollisuus torjua meille kielteisiä hankkeita. Tällä hetkellä tilanne ei ole se.
Miten näet saamelaisten tulevaisuuden?
– Oli se saamelaiset tai muut kansat, niin vaikea olla optimistinen.
– Uskon sen eteen tehtävään työhön. Miten sitä sanotaankaan? Vaikka maailmanloppu tulisi huomenna, niin istuttaisin silti omenapuun.