Haluatko tietää enemmän neurolipideistä? Lue Helsingin Yliopiston Farmakognosian professorin Raimo Hiltusen selostus neurolipideistä ja niiden vaikutuksesta ihmismieleen.
Neurolipidiseos ”eläinkunnan lesitiini” koostuu pääasiassa fosfo- ja glyko-lipideistä. Niitä on kaikissa eläinkunnan hermosolujen kalvorakenteissa. Ne ovat kemiallisilta rakenteiltaan amfipaattisia ts. molekyylissä toinen puoli on vesiliukoinen ja toinen puoli rasvaliukoinen. Rasvaliukoinen osa koostuu tavallisimmin glyseroliin liittyneistä rasvahapoista ja vesiliukoinen osa puolestaan glyseroliin liittyneestä fosforihaposta ja siihen edelleen liittyneistä osista (koliini, seriini, etanoliamiini, inositoli) (fosfolipidit) tai sitten hiilihydraatista eli sokeriosasta (glykolipidit).
Neurolipideissä, joita saadaan uuttamalla eläinten hermokudoksista, tavallisimmin sian aivoista ja selkäytimestä, esiintyy sekä fosfolipidejä että glykolipidejä. Näistä fosfolipidit ovat tärkeitä rakenneosia lähes kaikkien eliöiden soluissa, niin kasveissa kuin eläimissäkin. Nykyään fosfolipidien merkitys mm. ihmiselle on todettu olevan muutakin kuin olla vain biologisten kalvojen rakenneosia. Ne ovat myös erittäin tärkeitä toimijoita ja vaikuttajia solujen viestijärjestelmässä. Fosfolipideistä fosfatidyylikoliini eli fosfokoliini on elimistön luonnollinen esiaste hermoston toiminnalle tärkeän välittäjäaineen, asetyylikoliinin, muodostumisessa.
Fosfokoliinin, joka on neurolipidiseoksen pääkomponentteja, on todettu alentavan veren kolesterolia, suojaavan maksaa myrkytysten, alkoholin ja kroonisten tulehdusten aiheuttamilta vaurioilta ja korjaavan vaurioita, Lisääntynyt fosfokoliinin saanti on yhteydessä muistin paranemiseen ja lihastoimintojen tehostumiseen. Onpa osoituksia siitä, että fosfokoliini parantaa pysyvästi vanhuksilla muistia, käyttäytymistä ja vähentää depression oireita.
Neurolipidiseos sisältää myös huomattavan määrän (n. 10 % fosfolipidien määrästä) fosfatidyylisereriiniä eli fosfoseriiniä, jota tavataan erityisen suurina määrine mm. ihmisen veren punasoluissa, hermoston myeliinitupessa ja biologisissa kalvostoissa. Fosfoseriinin on todettu 300 mg:n annoksilla parantavan yleistä käsitys- ja havaitsemiskykyä henkilöillä, jotka kärsivät lievää tai keskinkertaista muistinmenetystä ja havannointikyvyn heikkenemistä.
Oikeiden ravintoaineiden riittävä saanti on välttämätöntä aivojen ja hermokudoksen häiriintymättömälle toiminnalle. Tässä toiminnassa hermosolujen solukalvot ovat ratkaisevassa asemassa. Solujen kalvot ovat alati hapettavien tekijöiden, hapen ja typen reaktiivisten tuotteiden mm. vapaiden radikaalien haitallisten vaikutusten kohteena. Tämän seurauksena solukalvojen rasvat, mm. fosfolipidien tyydyttämättömät ja momityydyttämätömät rasvahapot härskiintyvät (hapettuvat) ja pilkkoutuvat muuntaen mm. kalvojen sähköisiä potentiaaleja ja kalvojen läpäisyominaisuuksia. Kalvovaurioita voidaan torjua mm. tehostamalla antioksidanttijärjestelmää antamalla soluille niiden tarvitsemia rakenneaineita vaurioituneiden kalvojen korjaamiseksi.
Suun kautta annosteltuna neurolipidiseoksen tärkeät fosfolipidit imeytyvät ohutsuolesta, läpäisevät aivoveriesteen, hakeutuvat aktiivisesti hermosoluihin, sisältävät kalvojen fluiditeetin (läpäisyn) kannalta tärkeitä monityydyttämättömiä rasvahappoja mm. dokosapenta- ja dokosaheksaeenihappoja (DPA ja DHA).
Neurolipidin aineosat auttavat fosfolipidien puutostiloissa, joista seurauksina ovat mm. membraaniaineenvaihdunnan häiriöt ja solujen hapenpuutos. Tämä vuorostaan heijastuu väsymyksenä, hermoston uupumisena, depressio-oireina sekä ennenaikaisena vanhenemisena.
Neurolipidiseoksen kaltaisten aivojen fosfolipidien on todettu tehostavan muistia ja henkistä vireyttä sekä auttavan erilaisissa masennustiloissa. Niiden on todettu parantavan muistia, päättelykykyä ja auttavan aivoverenkierron häiriö- tai puutostiloista johtuvissa älyllisissä valintatilanteissa. Neurolipidit ovat tuoneet helpotusta päänsäryssä, huimauksessa ja kallovaurioihin liittyvissä muistinmenetyksissä. Neurolipidejä käytetään myös unihäiriöiden hoidossa, hermostollisissa heikkoustiloissa, ylirasituksessa, uupumuksessa, keskittymisvaikeuksissa, ahdistuneisuudessa sekä kohottamaan mielialaa apeudessa ja masennuksessa.
Raimo Hiltunen
Farmakognosian professori
Farmaseuttisen biologian osasto
Farmasian tiedekunta
Helsingin yliopisto