Tuusulalaisessa naapurustossa eivät ole nettiyhteydet pätkineet enää vuoteen, kun asukkaiden yhteisvoimin hankkima valokuituverkko vihittiin käyttöön keväällä 2016.
Kaupallinen yhteistyö: Suomen Asuntomessut
Tuusulalainen Pasi Latva-Käyrä ryhtyi toimeen asuinalueellaan reilut kaksi vuotta sitten, kun vanhoja sähkölinjoja ryhdyttiin poistamaan alueelta.
– Saimme vihiä siitä, että kiinteät linjat tosiaan poistuvat kokonaan. Rupesimme sitten muutaman naapurin kanssa miettimään, mitä voisimme tehdä.
Valokuituyhteyksien määrä on kasvanut Suomessa viime vuosien aikana. Yhä useammin valokuitukaapelit vedetään uusien asuinalueiden oheen, mutta myös valmiille asuinalueille on mahdollista rakentaa nopea valokuituverkko.
Valokuituverkon rakentamisen suurimmat kustannukset koostuvat tavallisesti kaivuutöistä. Tuusulassa hyödynnettiin sähkönsiirtoyhtiö Carunan tekemät vanhojen puhelinlinjojen kaivuutyöt. Näin oli mahdollista asentaa samalla maahan kuitukaapelit valokuituyhteyksiä varten.
Jotta kustannuksia saatiin edelleen laskettua, päättivät naapurukset perustaa Osuuskunta Tuusulan valokuituverkon hankkimiseksi alueelle. Jo viikkoa myöhemmin ensimmäiset kaapelit olivat maassa.
– Teimme nopeasti asioita, ja teimme ne oikein, Latva-Käyrä kertoo.
Postilaatikkomarkkinointi tuotti tulosta
Alussa valokuituyhteydet oli tarkoitus vetää vain Latva-Käyrän ja naapureiden kotikadulle, kunnes kävi ilmi, että yhteydet olisi helppo vetää samalla kertaa lähikortteleihin. Naapureita oli saatava mukaan, jotta kustannukset jakautuisivat kohtuullisesti kaikkien kesken, ja rakentaminen ylipäätään olisi kannattavaa.
– Postilaatikkomainontaa tein itse, jotta saisimme osuuskuntaan lisää jäseniä. Meillä oli tietty budjetti, johon tarvittiin tietty määrä jäseniä.
Tutut naapurit oli helppo saada innostumaan. Osa nuoremman polven asukkaista totesi mobiilikaistan riittävän, osa iäkkäämmistä asukkaista puolestaan ei käyttänyt internetiä lainkaan. Toisaalta moni innostui kiinteistön arvonnoususta ja halusi satsata tulevaisuuteen.
Lopulta valokuituverkko rakennettiin noin sadan kiinteistön alueelle. Kiinteistöistä kuutisen kymmentä liittyi verkkoon. Yhteydet ovat nyt olemassa, mikäli muutkin kiinteistöt haluavat liittyä verkkoon. Jälkikäteen Latva-Käyrä myöntää, että projekti oli työläämpi kuin hän osasi odottaakaan: töitä tehtiin pitkälti talkoovoimin naapureiden kanssa, eikä projektille myönnetty ELY-tukea.
– Ilmeisesti asuinalue ei ollut tarpeeksi landella, vaan liian lähellä keskuksia, kuten Järvenpäätä, arvelee Latva-Käyrä.
Nopeat yhteydet mahdollistivat älykkään kodin
Valokuituverkon hankkimisella on ollut paljon hyviä puolia: nettiyhteydet ovat nopeampia kuin ennen, yhteydet eivät pätki ja kiinteistöjen arvo alueella on varmasti noussut.
– Nykyään pystyn tehdä etätöitäkin kunnolla kotona. Lisäksi lapset viihtyvät, kun pelit toimivat, ja televisiosta tulee laadukasta kuvaa. Nyt kun yrittäisi palata vanhaan maailmaan tai käyttää hidasta nettiä jossain, niin ihmettelisi, kuinka sitä on pystynyt elämään, Latva-Käyrä toteaa nauraen.
Nopea valokuituyhteys on mahdollistanut myös älykotiominaisuuksien hankkimisen nelihenkisen perheen talouteen. Nykyisin kolmikerroksisen hirsiomakotitalon turvallisuudesta huolehtivat hälytysjärjestelmä, valvontakamerat ja liiketunnistimet. Tulevaisuudessa yleistyvät 5G-yhteys ja internetiin kytkettävissä olevat kodinlaitteet voidaan myös aikanaan kytkeä helposti kodin verkkoon.
Yhteinen projekti loi yhteishenkeä
Yhteensä valokuituverkon saamiseen kului tuusulalaisella asuinalueella puolitoista vuotta.
– Minun ainoa motivaationi oli saada valokuituyhteys kotiini. Se johtikin siihen, että perustin osuuskunnan ja tein palkatta töitä yli 1000 tuntia. Mutta kun hyppäsi kelkkaan, niin eihän siitä voinut jäädä pois.
Latva-Käyrä kertoo kovan työn kuitenkin tuottaneen hedelmää: lukuisat talkootöihin kulutetut tunnit loivat naapurustoon ennen kokematonta yhteisöllisyyttä.
– Talkootöihin kului rutkasti aikaa, kun kaivettiin yhdessä naapureiden pihoja valokuitukaapeleita varten. Aikaahan se söi perheeltä ja töiltäkin, ja melkein siinä poltti itsensäkin loppuun.
Rakennuspölyt kuitenkin taputeltiin harteilta haikeissa tunnelmissa, kun valokuituverkko valmistui kesväällä 2016.
– Itkuhan siinä tuli, että mitä me nyt tehdään yhdessä.