Näyttely paljastaa yön monet kasvot

– Idea näyttelystä muhi pitkään ja sai kannustusta yllättäviltäkin tahoilta. Halusimme koota näyttelyn tämän teeman ympärille, sillä yöhön liitetään monia uskomuksia ja vaarallisiakin voimia. Yössä voi nähdä myös paljon kauneutta, näyttelyä koonnut tutkija Eva Packalén pohtii.

Yöhän liitettiin myös paljon vaaroja, etenkin ennen sähkövalon aikakautta.

– Kaupungeissa ja koko maassa oli koko 1700-luvun ja pitkälle vielä 1800-luvullekin öisin hyvin pimeää. Niinpä ulos yöaikaan mielivän kunniallisen ihmisen oli otettava oma lyhty mukaan, jos halusi päästä ehjänä perille. Kadut olivat huonossa kunnossa, oli suuria lätäköitä ja kuoppia ja jopa avoimia kaivoja, jonne saattoi pudota, museonlehtori Hilkka Vallisaari kuvailee.

– Ja jos ei pudonnut kaivoon, saattoi kävellä haisevaan tunkioon tai muuhun läjään, sillä etenkin siat juoksentelivat kaupungissa vapaina. Myös villieläimet vaelsivat nykyisessä ydinkeskustassa, etenkin susista tehtiin havaintoja, Vallisaari luonnehtii öistä Helsinkiä vuosisatoja sitten.

Arvostetut unet

Kunnolliset ihmiset eivät kuitenkaan vaeltaneet villieläinten seassa kaupungilla, vaan nukkuivat sängyissään. Aamuisin oli tapana tulkita yöllä nähtyjä unia.

– Unia on tulkittu aina. Raamatusta tunnetaan merkittäviä unia ja Antiikin aikana arvostettiin tulkitsija Artemidorosta, jonka unikirja oli suosittu teos vuosisatojen ajan. Keskiajalla katolinen kirkko pyrki monopolisoimaan unien tulkinnan. Unien katsottiin silloin olevan viestejä joko paholaiselta tai Jumalalta. Romantiikan aikana unet inspiroivat taiteita, mutta suurin mullistus koettiin vuonna 1900 Freudin uusien oppien myötä, Eva Packalén kertoo.

Ne jotka eivät yöllä nukkuneet, yleensä joko juhlivat tai tekivät työtä. Yövuoroja on ahkeroitu joissakin ammateissa aina.

– Yöllä on tehty monin paikoin työtä silkasta välttämättömyydestä. Lapset syntyvät usein öisin, samoin eläimet. Systemaattisempaan yötyöhön siirryttiin 1800-luvun loppupuolella yhteiskunnan modernisaation ja tehostumisen myötä, Hilkka Vallisaari pohtii.

Pikkutuntien juhlat

Yön tunnit ovat tarjonneet syyn tai ainakin tilaisuuden juhlia, niin ennen kuin nytkin.

– Kun kunnolliset ihmiset nukkuivat yöllä kotiensa suojassa, nuoret miehet lähtivät juhlimaan. Kaupungissa oli useita krouveja ja niissä ryypiskeltiin ahkerasti paloviinaa. Humaltuneet miesjoukot saattoivat mekastaa ja rettelöidä kaupungilla ja kiusata kunnon ihmisiä paukuttelemalla talojen ikkunaluukkuja. He myös haastoivat riitaa muiden öisille kaduille eksyneiden kanssa, Vallisaari kuvailee.

Mutta kodeissa nukuttiin sikeästi, valtaporvaristo muhkeissa katosvuoteissaan. Naiset verhoutuivat pitkiin yöasuihin, miehet saattoivat suojata vahatut viiksensä omituisilta näyttävillä viiksensuojuksilla. Myös kallein omaisuus tuotiin turvaan makuuhuoneeseen.

Yön ilot

Kaupunginmuseon Yö Helsingissä –näyttely tarjoaa aikamatkan menneisyyden öihin ja antaa sitä kautta ajattelemisen aihetta nykyisille yökukkujille. Näyttelyn koonneet ja yön tematiikkaan perehtyneet naiset kehottavatkin ottamaan kaiken irti yön maagisista tunneista.

– Kaupunkilaisille on nykyään tarjolla vaikka millaisia kulttuuririentoja yöaikaan. On taiteiden ja tieteiden öitä, myöhään auki olevia museoita ja elokuvien yönäytöksiä. Niiden ohella kehottaisin tarkkailemaan öistä luontoa. Täällä kaupungissakin eläimet tulevat öisin lähelle. Huuhkajat esimerkiksi ovat kiinnostavia. On aika jännittävää kuunnella yöllä vaikkapa Töölössä huuhkajan huhuilua, Hilkka Vallisaari tunnelmoi.

– Minua kiinnostaa yössä se, miten ihmiset tapaavat toisiaan ja seurustelevat keskenään, niin ravintoloissa kuin kodeissakin. Yössä on jotain vapauttavaa, se poistaa suhteista arjen pakon, Packalén toteaa.