Näkökulma: Suomalaiset rakastavat Leijonia ilman NHL-pelaajiakin – MM-kisat on syy juhlia joka tapauksessa

Suomi on lopussa maalin tappiolla, mutta painaa kovaa pelin Ruotsin päätyyn. Sitkeä yritys tuottaa tuloksen, kun Harri Pesonen tasoittaa lukemiksi 4–4.

Edessä heiluva, maajoukkueen pelipaitoja käyttävä miesjoukko riehaantuu täysin ja alkaa hyppiä päin pleksejä. Leijonahenkinen ryhmä suuntaa heittämään ylävitosia päädyssä riehuvien katsojien kanssa.

Olenko Kouvolan jäähallissa Suomen ja Ruotsin harjoitusmaaottelussa vai Bratislavassa todistamassa Leijonien voittoa ratkaisevassa MM-finaalissa?

Suomi voittaa lopulta 5–4 ja hyvin perinteistä rakennusarkkitehtuuria edustava jäähalli on revetä liitoksistaan.

On huhtikuinen torstai-ilta Kouvolassa ja porukka hilluu kuin kansa torilla 1995 tai 2011.

Leijonat tarjoaa vuodesta toiseen ”mitä täällä tapahtuu” -elämyksiä.

Tuokiokuva kirkasti mieleen pari juttua. Ensinnäkin, Suomen kansa rakastaa Leijonia yli kaiken, koska he antavat syyn juhlia. Pate Mustajärvi tiivisti asian parhaiten Ukkometso-kappaleessaan.

”Suomen niemellä, Suomen kielellä, äijät huutaa lailla perkeleen.
Ja kun Suomi pelaa lätkää, se iskee joka jätkään, kaljaa koneeseen ja Ukkometsoon.”

Toiseksi, joukkueen rakenteella tai edes pelillisillä yksityiskohdilla ei ole mitään merkitystä, jos joukkue taistelee ja voittaa alkusarjassa pelejä.

Suomen NHL-vahvistusten määrä on herättänyt pelillistä huolta, mutta Leijonien suosioon sillä ei ole mitään merkitystä.  

Tuskin kukaan jätti käsiä nostamatta Bratislavan kultajuhlissa sen takia, kun joukkueessa oli vain neljä NHL-pelaajaa.

Suomalaisille sopii hyvin nousu altavastaajan asemasta voittoon. Suomalaiskatsojat samaistuvat joukkueeseen vieläkin enemmän, kun siinä ei ole isoja tähtiä.

Eivät NHL-pelaajat ole ehdoton avain onneen, kuten viime vuoden kisatkin osoittivat. Iso NHL-pelaajien määrä voi tuoda niin sanottuja ”luksusongelmia”.

Mikko Rantanen on tätä nykyä maailman parhaita ylivoiman pyörittäjiä, mutta viime keväänä hänelle ei löytynyt kuin hanttihommia maskimiehenä. Päävalmentaja Lauri Marjamäki oli varannut niin sanotut hillotolpat Oulun miehille Sebastian Aholle ja Mikael Granlundille.

Suomen hyvin valmistautunut työrukkasjengi pääsee haastamaan heti kisojen alussa Kanadan ja USA:n, mikä on loistava lähtötilanne. Siitä taisteluvoitto tai pari, niin tori on varauksessa ja hornetit tankkauksessa.

Ja kouvolalaisessa lähipubissa on taas juhlat käynnissä.