Kimi Räikkösen kesken sunnuntain F1-kisaa saama rangaistus yllätti älyttömyydellään niin meidät toimittajat kuin näköjään myös Alfa Romeolla vuosikymmeniä toimineet huippuosaajat. Kansainvälisen autoliiton FIA:n tuomaritoiminta esiintyi muutenkin viikonlopun aikana varsin erikoisessa valossa.
Räikkönen joutui lauantain ulosajonsa jälkeisen autoremontin myötä starttaamaan Monzan kisaan koko joukon takaa varikkosuoralta. Tässä kohtaa kenellekään ei tullut mieleen, että suomalaiskuskia olisi yhä koskenut sääntö, jonka mukaan kärkikymmenikköön aika-ajossa yltäneen renkaat on jo ennakolta määriltelty kisastarttiin.
Nykysääntöjen mukaan aika-ajon päätösosioon selviytyneet kuljettajat lähtevät sunnuntain kisaan niillä renkailla, joilla ovat tehneet toisen osion nopeimman kierrosaikansa. Tämän säännön turvin huipputiimit ovat voineet tehdä pientä taktikointia valiten kakkososioon keskikovat renkaat, jotta saavat kisan alussa ajaa pidemmän stintin paremmin kestävillä renkailla ja näin ollen pysähtyä myöhemmin.
Räikkönen myönsi tuntevansa itse säännöt huonosti, mutta olisi odottanut Alfa Romeon talliväestä jonkun tajuavan, että tämä kohta koski häntä edelleen, vaikka hän oli autonsa rusikoituaan määrätty starttaamaan kisaan varikkosuoralta. Vaan eipä sitä kukaan tajunnut, eikä tiimiä siitä oikein kehtaa syyttääkään. Varsinkaan, kun mokan tekijäksi ilmoittautui Räikköstä jo tämän tulokasvuonna Sauberilla johtanut Beat Zehnder.
Suomalaiskuskille määrättiin pehmeiden renkaiden valitsemisesta keskikovien sijaan joka tapauksesta kymmenen sekunnin stop-and-go-rangaistus. Siis FIA:n asteikolla teko oli samaa vakavuusluokkaa kuin Sebastian Vettelin samassa kisassa tekemä pähkähullu radalle palaaminen muun liikenteen sekaan. Toki ilman niitä rangaistuspisteitä, jotka toivat Vettelin jo lähelle yhden kisan ajokieltoa.
On vaikea ymmärtää, miten tällainen älyttömyys on FIA:n sääntökirjaan jäänyt. Kimi Räikkösen kohdalla oli siis ilmeisesti rangaistavaa, että hän tyri viikonloppunsa vasta aika-ajon kolmososiossa eikä jo toisessa. Silloinhan hän olisi ollut kärkikymmenikön ulkopuolelle jäädessään vapaa valitsemaan kisarenkaansa.
Viikonloppu ei kovin vahvasti mennyt muutenkaan tuomariston osalta. Charles Leclercille ei uskallettu antaa varoitusta enempää, vaikka Ferrarin uusi kultapoika temppuili tuon tuosta Lewis Hamiltonin nokan edessä voittotaistelua käytäessä.
Toinen tapaus oli Sebastian Vettelin vapauttaminen aika-ajon parhaan tuloksen hylkäämisestä, vaikka tämä oli tv-kuvan perusteella ilmiselvästi ylittänyt ratalinjan Parabolica-mutkassa, jossa kuskeja eri toteen varoitettiin hylkäysvaarasta. Toni Vilander totesi hyvin C Moren lähetyksessä, että jostain löydettiin kuvakulma auton toiselta puolelta, missä koko viivaa ei näkynyt auton takaa. Ongelma ratkaistu.
Myös hidastelut aika-ajon ratkaisevaan vaiheeseen lähdettäessä olivat tapetilla jo Belgian tapahtumien jälkeen. Siitä huolimatta monen kuskin annettiin kärkkyä radalla toisiaan tarpeettoman hitaasti ajaen, jotta saisivat parhaan mahdollisimman vetoavun muista. Tätä tutkittiin taas tuntikausia sen jälkeen, kun suurin osa väestä oli jo lähtenyt pois Monzan rata-alueelta, mutta mitään rangaistavaa ei varoitteluista huolimatta löytynyt.
Tässä tapauksessa tiimit saivat suurimman rangaistuksensa sinä häpeänä, jota tällainen aika-ajon jännityksen tappaminen aiheuttaa.
On aina parempi, mitä vähemmän rangaistukset vaikuttavat kisojen lopputuloksiin, mutta pahempaa tässä on se, että jatkuvista lupauksista huolimatta FIA ei onnistu selkeyttämään sääntöjään ja soveltamaan niitä tasapuolisesti huippukuskien ja jämäpetterien, noviisien ja nestoreiden välillä.