Kansainvälistä naistenpäivää vietetään 8. maaliskuuta. Päivä muistuttaa, että edelleen naisten oikeuksien ja tasa-arvon toteutumisen tiellä on monia esteitä eri puolilla maailmaa.
Naistenpäivän historia juontaa 1800-luvulle, kun New Yorkin vaatetehtaiden naistyöntekijät järjestivät lakkomielenosoituksen työolojensa parantamiseksi 8.3.1857. Sadat työläisnaiset lakkoilivat pieniä palkkoja, järjettömiä työaikoja ja epäinhimillisiä työoloja vastaan.
Ensimmäistä YK:n julistamaa kansainvälistä naistenpäivää vietettiin 8.3.1975. Naistenpäivän historia ulottuu kuitenkin jo 1900-luvun alkuun, jolloin useissa maissa julistettiin kansallisia naisten päiviä naisten oikeuksien ja osallistumisvapauksien saavuttamisen kunniaksi. Esimerkiksi kansainvälinen sosialistisen naisten konferenssi kokoontui Kööpenhaminassa 1910, ja päätti alkaa kansainvälisen naistenpäivän vieton newyorkilaisten naisten mielenosoituksen muistoksi.
Naisten oikeudet näkyivät YK:ssa 1970-luvulla monin tavoin. Vuonna 1972 yleiskokous julisti vuoden 1975 kansainväliseksi naisten vuodeksi, jota seurasi myös naisten maailmankonferenssien sarja, sekä naisten vuosikymmen 1976-1985. Neljännessä maailmankonferenssissa Pekingissä vuonna 1995 hyväksyttiin Pekingin julistus ja toimintaohjelma, jonka tavoitteena on aktiivisesti vaikuttaa naisten oikeuksien toteutumisen tiellä olevien esteiden poistamiseen. Suomi on sitoutunut Pekingin asiakirjan tavoitteisiin.
