Naistenpäivän historia: Taistelua naisten oikeuksien puolesta

Naistenpäivän historia juontaa 1800-luvulle, kun New Yorkin vaatetehtaiden naistyöntekijät järjestivät lakkomielenosoituksen työolojensa parantamiseksi 8.3.1857. Sadat työläisnaiset lakkoilivat pieniä palkkoja, järjettömiä työaikoja ja epäinhimillisiä työoloja vastaan.

Ensimmäistä YK:n julistamaa kansainvälistä naistenpäivää vietettiin 8.3.1975. Naistenpäivän historia ulottuu kuitenkin jo 1900-luvun alkuun, jolloin useissa maissa julistettiin kansallisia naisten päiviä naisten oikeuksien ja osallistumisvapauksien saavuttamisen kunniaksi. Esimerkiksi kansainvälinen sosialistisen naisten konferenssi kokoontui Kööpenhaminassa 1910, ja päätti alkaa kansainvälisen naistenpäivän vieton newyorkilaisten naisten mielenosoituksen muistoksi.

Naisten oikeudet näkyivät YK:ssa 1970-luvulla monin tavoin. Vuonna 1972 yleiskokous julisti vuoden 1975 kansainväliseksi naisten vuodeksi, jota seurasi myös naisten maailmankonferenssien sarja, sekä naisten vuosikymmen 1976-1985. Neljännessä maailmankonferenssissa Pekingissä vuonna 1995 hyväksyttiin Pekingin julistus ja toimintaohjelma, jonka tavoitteena on aktiivisesti vaikuttaa naisten oikeuksien toteutumisen tiellä olevien esteiden poistamiseen. Suomi on sitoutunut Pekingin asiakirjan tavoitteisiin.

Tiesitkö?

– Maailmassa kuolee lähes 700 000 naista abortin seurauksena vuosittain.

– Käynnissä olevista konflikteista yli 95 prosentissa esiintyy vakavaa naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.

– Yli 40 prosenttia suomalaisista naisista on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi 15 vuotta täytettyään.

– Naisten osuus on lähes 70 prosenttia maailman noin 1,3 miljardista köyhästä. Maanviljelijät, epävirallisella sektorilla työskentelevät naiset, siirtolaiset, vammaiset ja vanhukset ovat erityisen alttiita köyhyydelle.

– Naisilla on pienemmät mahdollisuudet käyttää taloudellisia resursseja, mikä vaikuttaa kielteisesti naisten itsensä ja heidän perheidensä sekä yhteisöjen hyvinvointiin, mutta myös laajemmin talouskasvuun ja kehitykseen.

– YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan suurimmassa osassa maailmaa naisten mahdollisuudet omistaa maanviljelysmaata ja käyttää maasta saatavia tuloja ovat selkeästi pienemmät kuin miehillä.

– Naiset kantavat edelleen suhteettoman suuren vastuun palkattoman työn, kuten hoitotyön, tekemisestä, mikä estää heitä osallistumasta kokonaisvaltaisesti koulutukseen, työmarkkinoille ja julkiseen elämään.

– Maailmanlaajuisessa vertailussa naiset saavat yleisesti pienempää palkkaa kuin miehet ja heidän työllistymisensä on vähemmän turvattu.

– Korkean tason työpaikat ovat yhä naisten saavuttamattomissa. Maailmalla ainoastaan yksi neljästä korkeamman tason virkamiehestä tai johtohenkilöstä on nainen.

AVA

Lähteet: UN Women ja ykliitto.fi

Kuvat: Shutterstock