Noin joka kymmenennellä suomalaisnaisella saattaa olla munasarjojen monirakkulaoireyhtymä PCOS, osalla tietämättään. Se aiheuttaa esimerkiksi kuukautiskierron häiriöitä ja lapsettomuutta. Myös riski metabolisiin ongelmiin kasvaa. Lääkäri kertoo, miten häiriötä hoidetaan – ja antaa toivoa niille, jotka eivät ole vielä onnistuneet saamaan lasta.
Munasarjojen monirakkulaisuudesta puhuttaessa voi törmätä kahteen kirjainyhdistelmään: PCO ja PCOS. PCO tarkoittaa monirakkulaisia munasarjoja, PCOS munasarjojen monirakkulaoireyhtymää.
– PCOS on lisääntymisikäisten naisten tavallisin hormonaalinen häiriö. Kyseessä ei siis ole yksittäinen sairaus vaan oireyhtymä, jonka keskiössä on munasarjojen toimintahäiriö, naistentautien erikoislääkäri Leena Anttila Felicitas Mehiläisen Turun lapsettomuusklinikalta kertoo.
Tavallisesti aktiivisessa ja hyvin toimivassa munasarjassa nähdään ultraäänitutkimuksessa noin kymmenen kahden–yhdeksän millimetrin kokoista rakkulaa. Monirakkulaisessa munasarjassa rakkuloita on 12 tai enemmän.
– Ultraäänikoneiden kehittyessä pienten, niin sanottujen antraalisten rakkuloiden kuvantaminen on tehostunut, joten PCO-leiman saattaa saada aika herkästikin. Kun mietitään, onko naisella PCOS, pitää katsoa laajemmin kokonaistilannetta. PCOS:ään kuuluu aina muitakin oireita kuin rakkuloiden runsaus, Anttila huomauttaa.
Virallisessa PCOS-kriteeristössä on tällä hetkellä kolme kohtaa. Jotta diagnoosi annetaan, niistä ainakin kahden pitää täyttyä.
Yksi kriteereistä on jo mainittu monirakkulainen ultraäänilöydös. Toisena kriteerinä ovat kuukautishäiriöt: kuukautiset tulevat epäsäännöllisesti, harvakseltaan tai eivät ollenkaan.
Kolmas kriteeri on joko verestä mitattava tai silmin nähden korkea mieshormonipitoisuus. Verikokeessa esimerkiksi testosteronitaso voi paljastua korkeaksi, paljain silmin taas saattaa näkyä häiritsevää liikakarvoitusta tai puberteetinkin jälkeen jatkuvaa, hankalaa aknea.
Anttila huomauttaa, että aina kahdenkaan kriteerin täyttyminen ei ole tae PCOS:stä.
– Jos esimerkiksi nuorella urheilijanaisella on kovat treenit, niukka ruokavalio ja alhainen rasvaprosentti, hänellä saattaa olla kuukautishäiriöitä ja monirakkulaisen näköiset munasarjat, vaikka kyseessä on ihan eri häiriö.
Monet yrittävät raskautta onnistumatta
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä kärsii kaikkiaan noin 5–15 prosenttia naisista.
– Usein diagnoosi löytyy, kun nainen hakeutuu gynekologille kuukautishäiriön takia. Kuukautiset heittelevät tai eivät tule ollenkaan. Monet ovat yrittäneet raskautta onnistumatta siinä. Sitten syytä lähdetään selvittämään, Anttila kertoo.
Jos kuukautiskierto ei toimi, on oletettavaa, että myöskään munasolu ei kypsy eikä ovulaatio tapahdu normaalisti. PCOS on siihen tavallisin syy.
Ehkäisypillereiden käyttö voi viivästyttää diagnoosin saamista, sillä ne ”hiljentävät” munasarjat eräänlaiseen lepotilaan. Jos e-pillereitä käyttävälle naiselle tehdään gynekologinen ultraäänitutkimus, munasarjojen todellinen rakenne ei aina tule esille.
Koska monet syövät e-pillereitä nuoresta lähtien vuosikausia – joko kuukautiskipujen, raskaudenehkäisyn, aknen tai pelkän tottumuksen takia –, heillä ei välttämättä ole aavistustakaan siitä, miten oma luonnollinen kuukautiskierto toimii. Kun kierto sitten ei toimi eikä lasta kuulu, se tulee yllätyksenä.
Riski vakaviin sairauksiin ehkä suurempi
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymää on tutkittu hyvin pitkään ja intensiivisesti. Silti vieläkään ei tiedetä tarkkaan, mistä se johtuu.
– Taustalla lienee erilaisia tautimekanismeja, mutta todennäköisesti kaikki lähtee liikkeelle munasarjasta. Eli jostain syystä, jota kukaan ei vielä osaa nimetä, PCOS-naisilla on puberteetin käynnistyessä suurempi munarakkulareservi kuin naisilla, joilla tätä oireyhtymää ei ole, Anttila selittää.
Seuraukset näkyvät koko hedelmällisen iän ajan niin, että kun muiden naisten kuukautiset tulevat säännöllisesti, PCOS-naisten kuukautiset heittelevät.
Anttila kertoo, että oireyhtymän diagnostisia kriteerejä päivitettäneen ja täsmennettäneen ensi kesänä, kun alan asiantuntijat kokoontuvat eurooppalaisen lisääntymislääketieteen järjestön ESHRE:n vuosikokoukseen Barcelonaan.
– Tällä hetkellä ollaan vahvasti sitä mieltä, että kaikki naiset PCOS-diagnoosin alla eivät ole samanlaisia, vaan on olemassa erilaisia fenotyyppejä eli ilmiasuja.
Joissakin ilmiasuissa voi olla kohonnut riski myöhemmällä iällä ilmaantuviin metabolisen oireyhtymän piirteisiin, kuten rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin. Ne altistavat sydän- ja verisuonisairauksille.
– Tiedämme, että PCOS:ään liittyy munasarjojen toimintahäiriön lisäksi aivolisäkkeen toimintahäiriö ja mieshormonin erityksen kasvua. Osalla naisista mieshormonia erittyy niin paljon, että se vaikuttaa maksan toimintaan ja suosii sokerihäiriötä. Samaten se voi vaikuttaa lihas- ja rasvasoluihin ja mahdollisesti suoraan munasarjaan, Anttila selittää.
– Tässä pyörii suuri noidankehä, jossa on epäselvää, mikä on muna ja mikä kana. Jos oppisimme katsomaan häiriön ilmiasuja oikealla tavalla, osaisimme kohdentaa riskiryhmäläisille rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan seulontoja ja säästää muita turhilta tutkimuksilta ja stressiltä.
Painonhallinta tärkeää
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä ei ole selkeästi perinnöllinen, mutta sen tiedetään kulkevan joskus suvuittain.
Lisää selvitystä tarvitaan myös ylipainon vaikutuksesta. Suinkaan kaikki PCOS-naiset eivät ole ylipainoisia, mutta osalla on siihen taipumusta nuoresta pitäen. Toisaalta monirakkulaisen munasarjaoireyhtymän kaltainen tilanne voi syntyä myös voimakkaan lihomisen seurauksena.
– Joiltakin ylipainoisilta naisilta jäävät kuukautiset pois ja löytyy muitakin PCOS:ään liittyviä elementtejä, mutta se todennäköisesti käynnistyy eri mekanismilla, lihomisen kautta, Anttila sanoo.
– Lihominen pahentaa aina munasarjojen monirakkulaoireyhtymää, joten jos siihen on taipumusta, painonhallinta on ehdottoman tärkeää. Se ei korjaa kokonaistilannetta täydellisesti, mutta parantaa hormoniarvoja sekä rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa.
Arvellaan, että on myös pieni joukko naisia, joilla on monirakkulainen munasarjahäiriö, mutta ei raskaaksi tulemisen vaikeuksia tai muitakaan erityisiä oireita.
– Ainoina merkkeinä heillä ehkä on vähän enemmän painoa tai rasvan kertymistä ylävatsalle tai veressä vähän enemmän mieshormonia. He eivät jää kiinni normaalissa gynekologisessa tarkistuksessa ja saattavat siksi jäädä vaille diagnoosia. Kuitenkin heilläkin saattaa olla kohonnut riski sydän- ja verisuonisairauksiin. Jos diagnoosi saataisiin ajoissa, sitä osattaisiin ennakoida.
Hoito yksilöllistä
Riippuu omasta elämäntilanteesta, pitääkö munasarjojen monirakkulaoireyhtymää hoitaa ja miten.
Jos ei ole raskaustoivetta ja kokee epäsäännölliset kuukautiset ongelmallisiksi, niitä voi säännöllistää ehkäisypillereillä.
– Pillerit voivat olla ihan hyvä vaihtoehto erityisesti niille, joilla oireyhtymään liittyy liikakarvoitusta ja aknea, sillä tietyt e-pillerit hoitavat niitäkin tehokkaasti. Toki karvoitus- ja iho-ongelmiin voidaan käyttää muitakin hoitoja, jos tuntuu, että ne ovat ne pahimmat ongelmat. Niissä auttaa ihotautilääkäri, Anttila sanoo.
Kun toivotaan raskautta, lähdetään korjaamaan nimenomaan munasolun kypsymishäiriötä. Kuukautiskierto on saatava toimimaan, jotta raskauden alkaminen olisi mahdollista. Käytännössä tällöin käytetään erilaisia hormonaalisia lääkkeitä.
Jos oireyhtymä tuo iän myötä mukanaan metabolisen oireyhtymän ongelmia, kuten korkeaa verenpainetta, diabetesta tai poikkeavia rasva-arvoja, niihin kohdistetaan omat lääke- ja ruokavaliohoitonsa.
Mitä tulee ruokavalioon ylipäätään, Anttila kehottaa PCOS:stä kärsiviä noudattamaan yleisiä suomalaisia ravitsemussuosituksia: runsaasti kasviksia, sopivasti proteiinia ja hiilihydraatteja, hyviä rasvoja, herkkuja vain silloin tällöin.
Ravintolisät ovat PCOS:n hoidossa tällä hetkellä iso kysymys. Niistä on saatu ristiriitaisia tuloksia. Pientä viitettä on siitä, että tietyt ravintolisät saattaisivat tasapainottaa sokeriaineenvaihduntaa.
– Viime vuosina on tutkittu paljonkin erästä apteekissa myytävää, myo-inositolia sisältävää valmistetta. Tutkimukset eivät ole kovin suuria tai vahvoja, mutta kliinistä potilastyötä tekevien kollegoiden kanssa jutellessa olen huomannut, että kun tällaista ravintolisää on käytetty raskautta yrittävillä PCOS-naisilla, niin jokin positiivinen vaikutus sillä on ollut.
– Myo-inositoli on mukana erilaisissa entsyymitoiminnoissa, sokeriaineenvaihdunta mukaan lukien. Toistaiseksi mitään betoniin valettua tietoa ei ole, mutta ehkä asia tulevaisuudessa kirkastuu.
Moni saa lapsen kevyillä hoidoilla – mutta eivät kaikki
Kuinka vaikeaa sitten on tulla raskaaksi, jos on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä? Anttilan mielestä on hyvin sanottu, että PCOS-naiset saavat yhtä paljon lapsia kuin muutkin naiset, mutta hitaammin.
– Joskus oikeaa lääkitystä joudutaan munasolun kypsytyshoidoissa hakemaan pidempään tai menemään jopa koeputkihedelmöityshoitoihin. Mutta jos muut elementit ovat kunnossa, hoitoihin lähdetään hyvissä ajoin ja ollaan valmiita etenemään maltilla – eli ei ylenpalttisesti piiskata munasarjoja lääkkeillä vaan haetaan optimaalinen lääkitys rauhassa –, niin valtaosalla raskaus onnistuu, Anttila kertoo.
Maltti on tärkeää siksi, että liian suuret lääkeannokset voivat johtaa munasarjojen liialliseen vasteeseen, hyperstimulaatio-oireyhtymään, joka on hedelmöityshoitojen pahin komplikaatio. Se voi johtaa jopa sairaalahoitoon. Riski on suuri etenkin nuorella ja hoikalla PCOS-naisella.
– Silloin, kun PCOS tottelee kevyttä munasolun kypsytyslääkitystä, se on äärimmäisen kiitollinen hoidettava ja helppo juttu sekä potilaalle että lääkärille. Potilastyöstä saamani kokemuksen perusteella arvioisin, että melko suuri osa PCOS-naisista saa lapsen kevyillä hoidoilla eli pelkällä hormonilääkityksellä.
– Potilaskirjo on kuitenkin laaja. Joskus kärsivällisyyttä joudutaan todellakin koettelemaan.
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä ei myöskään välttämättä ole ainoa este raskaaksi tulemisen tiellä. Muita häiriötekijöitä voivat olla esimerkiksi puolison siemennesteen huono laatu, munanjohtimen häiriöt, ikääntyminen tai ylipaino.
– Jos mukana on lihavuutta, niin raskauden onnistumisen kannalta on erittäin tärkeää päästä lähemmäs normaalipainoa, Anttila painottaa.
Katoaako PCOS itsestään?
Anttila sanoo, että PCOS ei voi itsekseen hävitä. Tiedetään tapauksia, joissa diagnoosin saaneen ja hedelmöityshoitojakin tarvinneen naisen kuukautiskierto on ensimmäisen onnistuneen raskauden jälkeen itsestään normalisoitunut, mutta tällöin kyseessä ei todennäköisesti ole ollut yksiselitteinen PCOS.
– Yli 30 vuotta potilastyötä tehneenä olen itsekin nähnyt näitä ”paranemisia”. Mutta kuten sanottua, hyvin erilaiset häiriöt voivat luoda saman tyyppisen oirekuvan, Anttila sanoo.
Oma kiinnostava lukunsa on havainto PCOS-naisten munasarjatoiminnan normaalistumisesta ja kierron säännöllistymisestä siinä vaiheessa, kun muiden naisten hedelmällisyys alkaa munarakkuloiden määrän vähentyessä hiipua.
– On tutkimuksia, joissa hyvin hankalista PCOS-oireista kärsinyt lisääntymisikäinen nainen on myöhemmällä iällä tullut spontaanisti raskaaksi. Voi sanoa, että PCOS-naisilla on päälle nelikymppisinä ehkä paremmat mahdollisuudet tulla raskaaksi kuin kanssasisarilla, joiden kierto on toiminut ihan normaalisti, Anttila yllättää.
– Mutta vaikka perheen perustaminen saattaisi myöhemmällä iällä olla vähän helpompaa, en missään nimessä suosittele lykkäämään sitä: munasolut ovat silloin joka tapauksessa ikääntyneitä ja riskit esimerkiksi keskenmenoihin suuremmat, Anttila muistuttaa.