Mainos

Naiset tarvitsevat suklaata – koko päivän

Rakastuneen naisen aivoissa tapahtuu kemiallisia muutoksia. Samat muutokset saadaan kuitenkin aikaan myös suklaalla.

– Ihana mies on sellainen, joka tuo suklaata silloin kun masentaa, neuvoo keski-ikäinen nainen teini-ikäistä tytärtään, ja molemmat nyökkäilevät. Naisen suklaantarve ei kysy ikää.

Suklaan syömisestä ei enää edes tarvitse potea huonoa omatuntoa, sillä suklaan terveysvaikutukset on tieteellisesti todistettu:

Helsingin yliopiston elintarvikekemian dosentti Marina Heinosen mukaan suklaa sisältää teobromiinia, kofeiinia ja muita aivojen välittäjäaineisiin vaikuttavia yhdisteitä, jotka vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin, ja välittäjäaineet puolestaan säätelevät mielialaa. Ravinnon vaikutusta terveyteen käsiteltiin Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimusohjelmassa.

Mitä tummempaa suklaa on, sitä enemmän se sisältää myös sydäntä helliviä flavonoideja. Ikävä kyllä maitosuklaan syömisellä ei siis ole samoja terveysvaikutuksia. Muutenkaan ruskeaa herkkua ei kannata popsia määrättömästi, sillä se sisältää 40 prosenttia rasvaa ja rutkasti sokeria!

Hevijuuserilla vitsit vähissä

Selvittämättä on vielä se, miksi shokoholistit ovat lähes yksinomaan naisia. Tiedetään, että naiset ovat monesti miehiä persompia makealle, mutta miksi juuri suklaa vetoaa niin kovasti juuri naisihmisiin?

Hakusanoilla ”shokoholismi” tai ”suklaanhimo” löytyy Internetistä enimmäkseen leikkisiä tai vitsikkäitä juttuja siitä miten suklaa maistuu liiankin kanssa. Kyltymätön himo suklaaseen ei kuitenkaan aina ole leikin paikka, eikä shokolisti ”parane” sillä että häneltä piilotetaan suklaalevy.

– Jos olisin riippuvainen huumeista tai alkoholista, saisin roppakaupalla sääliä, sanoo 45-vuotias Nina. – Sen sijaan suklaariippuvuudelle lähinnä naureskellaan, vaikka minulle kyseessä on ihan todellinen ongelma, kertoo Nina, joka kertoo pistelevänsä joka ikinen päivä vähintään yhden suklaalevyn. – Ja ne ovat isoja levyjä. Paino sen kun lisääntyy, ja välillä inhoan itseäni.

– Amerikassa suklaaholisteille on omat terapiaohjelmansa, toteaa Nina. Sellaisia hän toivoisi tännekin, koska ei omien sanojensa mukaan ”kehtaa kertoa edes terapeutille ettei aikuinen ihminen voi olla mättämättä namia naamaansa”, ellei tämä ole erikseen tutustunut asiaan. – Olen saanut siitä vuosien varrella tarpeeksi kuraa kasvoille.

Huoli myös muiden herkuista

Piintyneelle shokoholistille jokainen syömättä jätetty suklaapala on kuin pieni kuolema. Aina ei ole edes kyse omista suklaista. Hilla, 38, ei ole vieläkään antanut anteeksi veljelleen sitä, että tämä oli aikanaan armeijassa heittänyt pois metsäkeikalla repussa turhana painolastina olleet ylimääräiset suklaalevyt. – Miten joku voi heittää suklaata pois? kysyy Hilla ihan oikeasti tuohduksissaan.

Hänen mukaansa shokoholistin ja muuten vain suklaasta pitävän naisen erottaa siitä, että aito shokoholisti syö herkkunsa mieluiten suoraan levystä, ei niinkään kaakaona, pirtelönä tai vanukkaana, ei edes konvehteina. Suklaan ruutukuviointi kielellä nimittäin maksimoi nautinnon, Hilla väittää.

Hän muistelee jossakin jopa mitatun, että suklaalle erityisen persojen koehenkilöiden sydämen syke kiihtyi paljon enemmän silloin kun heille näytettiin kuvaa avatusta suklaalevystä kuin silloin kun kuvan aiheena oli esimerkiksi suklaakakku.

Suklaalla kyllästetty kahvihuone

– Hampaita saa olla yhtenään pesemässä, ja naama kukkii, tiivistää puolestaan 21-vuotias Sara jatkuvan suklaansyönnin hankaluudet. Kuitenkaan Sara ei halua eroon paheestaan.

– Tarvitsen Fazerin Sinistä yhtä paljon kuin ilmaa jota hengitän, hän sanoo dramaattisesti. Vaikka suklaa maistuu Saran siskoillekin, kukaan heistä ei nauti sitä niin suurina määrinä kuin hän. – Murrosiästä lähtien olen syönyt muutaman rivin joka päivä. Ehkä se liittyy naiseksi kasvamiseen siinä missä sukupuoleenkin, sillä isäni ja veljeni eivät suklaasta välitä ja vanhin siskonikin on vasta 12. Äiti sen sijaan mussuttaa lähes siinä missä minäkin.

Vain kerran elämässään Sara on sanonut tarjotulle suklaalle kiitos ei. Hän oli silloin töissä eläinlääkäriasemalla, jonne kiitolliset asiakkaat lahjoittivat suklaata jouluksi. Suklaarasioita riitti lopulta koko kahvihuoneen täydeltä. Niitä oli huojuvina pinoina pöydillä, tuoleilla ja lattioilla. Niitä pursusi kaapeista ja hyllyköistä. Niitä oli tiskialtaassa ja naulakoissa. Henkilökunnalla oli lupa lahjoittaa suklaata eteenpäin, ja Sara söi itsekin sydämensä kyllyydestä. Lopulta tuli kuitenkin se hetki, jolloin suu ei halunnut ottaa vastaan enää yhtään palaa moneen päivään.

– Se vasta oli kamala kokemus, Sara nauraa. – Tuntui ihan kuin olisin pettänyt parhaan ystäväni, Naiset kerta kaikkiaan yksinkertaisesti tarvitsevat jokapäiväisen suklaansa. Siinä on tiivistettynä shokoholismin lyhyt oppimäärä!


Tutkimusosuuden lähde: Deski / Suomen Akatemia 7.10.

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Shutterstock

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.