Moni nainen kannattaa sukupuolten välistä tasa-arvoa, mutta ei halua nimetä itseään feministiksi. Naiset kertovat, mikä feministi-sanassa määttää. Turun yliopiston Sukupuolentutkimuksen yliopisto-opettaja Taru Leppänen valaisee taustoja tasa-arvoajattelumme takaa.
Maaliskuun 19. päivä vietetään tasa-arvon päivää. Monet meistä kannattavat tasa-arvoa, mutta kaikkia feministi-sana ei miellytä. Naiset kertovat, miksi.
"Feminismi sopi mielestäni paremmin muihin aikoihin ja paikkoihin kuin nykyajan Suomeen. Mielestäni Suomessa asiat ovat niin hyvin, että feminismiä ei tarvita. Lisäksi olen havainnut itsessäni konservatiivisia arvoja. Minulle on ihan ok, että miehillä ja naisilla on erilaisia rooleja. Meidän ei ole mielestäni tarkoituskaan olla samanlaisia, vaan on hyvä että erilaiset roolit tukevat toisiaan. Suomessa asetelma on kääntynyt feministien ja maskulinistien keskinäiseksi kamppailuksi, oikeaksi sukupuolten taistelutantereeksi. En silti kannata sitä, ettei keskustelua asiasta saa käydä. Keskustelu on edelleen suotavaa." Annika, 34
"Se olenko feministi tai ei, ei kuulu kenellekään. Nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitä, enkä tarvitse lisänimikettä kertomaan ajatuksistani. Feminismi on mielestäni aika voimakas sana ja mikäli sitä käyttää, ihmiset ajattelevat asiasta jyrkemmin kuin pitäisi. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, aina on olemassa monta puolta ja näkökulmaa, myös tasa-arvoasioissa." Piia, 30
"En aja erityisesti naisten asiaa, vaan sekä naisten että miesten asiaa. En ole feministi enkä sovinisti. Feministi-sanasta tulee ensimmäisenä mieleen, että pitäisi olla polttamassa rintaliivejä ja vihaamassa miehiä. Ääritapaukset ovat pilanneet sanan. Kiihkoilulle pitäisikin olla oma sanansa. Ei ole minun juttuni, että poljetaan miehiä." Marjut, 30
