Nikki Penningtonin mukaan äidin kaipuu ei hellitä hyviäkään päivinä, vaan tätä kaipaa sekä surun että suuren ilon hetkellä.
Nikki Penningtonin äiti kuoli syöpään jo viisi vuotta sitten. Vaikka tuo aika kuulostaa pitkältä, se ei ole sitä; Nikki kertoi Facebook-julkaisussaan, miten äidin menettämisen tuska tuntuu myös vuosien päästä.
– Ja kun hän kuolee, etsit häntä riippumatta siitä, kauanko hän on ollut poissa. Etsit häntä sillä minuutilla, kun hän lähtee, sitä samasta huoneesta (jossa olette). Etsit taivaalta. Etsit netistä. Etsit ryhmäfoorumeilta. Etsit vanhoista viesteistä. Etsit vanhoista tekstiviesteistä. Etsit vanhoista kirjeistä. Etsit vanhoista korteista. Etsit häntä, Nikki kuvaa.
– Etsit vanhoista koulun vuosikirjoista. Etsit vanhoista kuva-albumeista. Etsit vanhojen ystävien muistoja. Etsit äitisi tavaroita. Etsit jopa väkijoukosta. Vaikka joku kertoi sinulle, että hän on poissa, etsit häntä silti. Ja kun kävelet alttarille, kun vauvasi syntyy ja kun juhlapyhät lähestyvät, etsit häntä huoneesta.
"Sitten, eräänä päivänä, sinun ei enää tarvitse etsiä..."
Nikkin mukaan äidin kaipuu ei hellitä hyviäkään päivinä, vaan tätä kaipaa sekä surun että suuren ilon hetkellä.
– Sitten, eräänä päivänä, sinun ei enää tarvitse etsiä, koska löydät hänet. Löydät hänet hennosta tuulenvireestä. Löydät hänet suosikkilaulusi sanoista. Löydät hänet lapsesi hymystä.
Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.
Nikkin mukaan etsintä jatkuu, kunnes äitinsä menettänyt ymmärtää, että äiti on oikeastaan läsnä koko ajan.
– Sinun ei tarvitse etsiä kaukaa löytääksesi hänet, koska olet hänen tyttärensä, ja se merkitsee, että osa hänestä on aina mukanasi.
"Tarvitsin tätä tekstiä kipeästi"
Moni äitinsä menettänyt on samaistunut tekstiin ja pitää sitä hyvänä kuvauksena surusta.
– Viime viikonloppu oli äitini poismenon 18-vuotispäivä. Tarvitsin tätä (tekstiä) niin kipeästi. Kiitos, Caitlin sanoo.
– Tämä on kaunista. Ja ah, niin totta. Äitini on ollut poissa melkein kymmenen vuotta ja etsin edelleen merkkejä hänestä, Susan kuvailee.
Lähteet: Popsugar.co.uk, Facebook