Suomalaiset pitävät kuntavaaleissa äänestämistä kaikkein tärkeimpänä keinona vaikuttaa oman asuinpaikan asioihin. Mutta jos vaalitulos ei omasta mielestä menekään nappiin ja valtuuston päätökset eivät nekään miellytä, voi viekas kuntalainen saada tahtonsa läpi monin eri keinoin.
Kuntalaki edellyttää, että kuntalaisille tulee tarjota mahdollisuuksia osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Valtaosa kuntalaisista jättää kuitenkin mahdollisuutensa käyttämättä, vaikka moni asia omassa asuinpaikassa harmittaisikin.
Kuntalaisella on lukuisia vaikuttamismahdollisuuksia, kuten vaikuttaminen yhdistysten ja järjestöjen kautta, käyminen kunnan järjestämissä kuulemistilaisuuksissa, osallistuminen kuulemistilaisuuksiin tai kunnan verkkosivujen keskusteluihin. Talkootyökin voi olla osallistumista ja vaikuttamista. Voi myös kerätä vaikka adressin.
– On kuitenkin koettu, että suorilla yhteydenotoilla luottamushenkilöihin ja viranhaltijoihin on vaikutusta, kertoo Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom. - Aina on plussaa, jos henkilöllä on konkreettinen parannusehdotus epäkohdan korjaamiseksi tai kehittämiseksi. Pelkkä valittaminen ei vie asiaa eteenpäin.
Kuntaliitto arvioi, että lobbaaminen onkin kunnassa helpoin vaikuttamistapa. Kukaan ei kuitenkaan jaksa kuunnella tuntikausien palopuheita tai monen sivun mittaisia yhteydenottoja. Parasta kuntalaiselle on esittää asia ytimekkäästi faktoineen sekä perusteluineen ja ilmaista se asiallisella tavalla.
Mikä kuntalaisaloite?
Kuntalaisaloite on ollut Suomessa käytössä 1970-luvulta lähtien, mutta vain harva kunnan tai kaupungin asukas tietää siitä mitään.
– Kuntalaisaloitteen tekeminen on erilaisten suorien osallistumistapojen käytön osalta kaikkein vähiten käytetty eli sellainen kolme prosenttia kuntalaisista. Mielestäni se on aivan alikäytössä ja sitä voitaisiin käyttää paljon enemmän, sanoo tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom. - Aloiteoikeutta ei tunneta tarpeeksi hyvin.