Näin teet oman ruusutarhan

Ruusuja on kasvatettu tuhansia vuosia. Vanha taru kertoo kuningas Midaksen puutarhassa kasvaneen ruusun, jossa oli peräti 60 terälehteä ja jonka tuoksu oli huumaava. 1800-luvulta alkaen ruusuja on jalostettu risteyttämällä. Ruusulajikkeita on paljon, joten ruusutarhastaan voi tehdä joko helppohoitoisen tai vaativan kasvivalinnoista riippuen. Tässä perusohjeet, joilla pääset ruusuharrastuksessasi alkuun.

1. Valitse, millä ruusuilla aloitat

Jaloruusuja?

Ruusu-sana tuo monen mieleen suurikukkaisen, tanakkavartisen jaloruusun, jolla on runsaasti kerrannaiset kukat. Nämä kukat ovat juuri niitä ruusuja, joita ostetaan esimerkiksi kukkakaupoista yksittäin vietäviksi esimerkiksi ylioppilaalle. Suurikukkaiset ruusut ovat kuitenkin Suomessa puutarhakasveina harvinaisempia kuin tertturuusut ja pensasruusut, sillä ne kestävät heikommin talvea ja menestyvät vain Etelä- ja Keski-Suomessa suotuisissa paikoissa. Jaloruusut tarvitsevat vahvan multamaan, huolellisen hoidon ja aurinkoisen paikan. Ne ovat siis ruusuista kaikista vaativimpia hoidokkeja.

Pohdi, haluatko ja voitko sitoutua hoitamaan ruusujasi säännöllisesti vai tahdotko päästä helpommalla? Jalo-, ryhmä- ja tertturuusut tarvitsevat menestyäkseen aurinkoisen, tuulelta suojaisen paikan ja hyvän maan. Näitä ruusuja pitää jaksaa kastella ja lannoittaa jatkuvasti. Kuihtuvat kukat tulisi myös leikata säännöllisesti pois.

Köynnösruusuja?

Myös köynnösruusut vaativat hoitoa ja vaivannäköä. Ne tarvitsevat tuekseen säleikön, johon ruusu sidotaan. Useimmat köynnösruusulajikkeet ovat talvenarkoja ja menestyvät parhaiten Etelä-Suomessa. Monet köynnösruusut joutuu suojaamaan talven ajaksi havuin ja säkkikankaalla ellei kasvupaikka satu olemaan erityisen suojaisa ja lämmin seinä. Etelä-Suomessa tiiliseinää vasten, tuulilta suojassa oleva köynnösruusu selviää yleensä peittämättä kylmistäkin talvista ehdittyään ensin juurtua kunnolla.

Useimmat meillä menestyvät köynnösruusulajikkeet kukkivat vain muutaman viikon ajan keskikesällä. Ne muistuttavat pensasruusuja ja jäävät noin metrin, puolentoista korkuiseksi. Pienin valkoisin kukin kukkiva pohjantähti on poikkeus. Se on helppohoitoinen ja nopeakasvuinen. Yllätyksekseni se kasvoi muutamassa vuodessa kolmen metrin pituiseksi jättiläiseksi!

Runkoruusuja?

Runkoruusut vaativat talven yli säilyäkseen kellarin tai talvipuutarhan. Siksi niitä kasvatetaankin isoissa ruukuissa, joissa ne on helppo kuljettaa talvisäilöön. Onko sinulla sopiva talvisäilö?

Pensasruusuja?

Ruusuharrastus on helpointa aloittaa pensas- tai puistoruusuista, sillä ne kukkivat pitkään, tyytyvät vähään ja kestävät myös hyvin Suomen talven. Jotkin pensas- ja puistoruusut saattavat kasvaa jopa parimetrisiksi ja ne sopivat yksittäispensaiden lisäksi hyvin esimerkiksi aidanteiksi. Parhaita aitaruusuja ovat kurttulehtiruusu, hansaruusu ja neilikkaruusu, jotka kukkivat heinäkuusta alkaen parin kuukauden ajan. Valamonruusukin kasvaa parimetriseksi, mutta kukkii vain hyvin lyhyen aikaa. Aitaruusuja ei tarvitse leikata.

Runsaasti, mutta lyhyen aikaa kukkiva juhannusruusu on helppo ja nopeasti leviävä pensasruusu. Yksinkertaisin kukin kukkivaa kurtturuusua näkee esimerkiksi teiden laidoilla. Se menestyy melkein minkälaisessa maassa tahansa, jopa savimaassa. Neilikkaruusu puolestaan kukkii runsaasti heinäkuusta alkaen kerrannaisin kukin, jotka ovat tertuissa. Neidonruusu on astetta jalompi, mutta ei yhtä talvenkestävä lajike. Kaikki pensasruusut ovat helppoja hoidokkeja ja pärjäävät melkein itsekseen.

2. Kunnosta maa

Vaativimmat ruusut tarvitsevat hyvän maan. Kaiva 50–60 senttiä syvä istutuskuoppa koko istutusalueelle. Poista rikkakasvit, huono maa ja kivet. Lisää kuoppaan multaa, kompostia, kasvuturvetta ja entistä maata. Tee samalla peruslannoitus ja sekoita maahan kananlantaa tai muuta valmislannoitetta. Jos maa on kunnostettu valmiiksi jo syksyllä, saa taimet maahan toukokuun alussa. Vastaavasti maan voi kunnostaa heti kun se on sulanut.

3. Oikea istutustiheys

Yhtä lajiketta kannattaa istuttaa iso ryhmä, sillä yksittäisinä ruusut eivät näytä yhtä hyviltä. Näyttävä istutus vie tilaa pari neliömetriä ja syntyy 10–15 ruusun penkistä. Jos haluat istuttaa useita eri värejä, istuta kukin lajike ja väri omaksi ryhmäkseen tiiviisti vierekkäin.

Jaloruusut istutetaan yleensä 30–40 sentin välein, voimakaskasvuiset lajit harvempaan. Pensasruusujen istutusväli on 60–70 senttiä tai jopa metri. Jos taas halutaan yhtenäinen, aitamainen kasvusto, istutustiheys voi olla 30–50 senttiä. Köynnösruusut istutetaan metrin tai parin välein lajista riippuen.

4. Istuta oikein

Paras istutusaika etenkin talvenaroille jaloruusuille on kevät. Sen sijaan kestäviä ruusuja, kuten pensas- ja puistoruusuja voi istuttaa syksylläkin. Astiataimina ostettavia kukkia voi istuttaa koko kesän ajan elokuun loppuun asti.

Taimen on mahduttava kuoppaan juuret suorina eli kuopan on oltava riittävän syvä ja leveä. On tärkeää, että taimen jalostuskohta jää noin kymmenen senttiä maanpinnan alapuolelle. Jalostuskohdalla tarkoitetaan sitä kohtaa, josta alkavat vihreät varret. Kasvit istutetaan yleensä niiden entiseen syvyyteen, mutta ruusut ovat poikkeus. Ne voidaan istuttaa reilustikin entistä kasvusyvyyttä syvempään. Voi tuntua oudolta haudata osa kasvista maan alle, mutta näin taimi kestää paremmin talven ja versot kehittyvät vahvoiksi.

Taimi istutetaan kuopan keskelle ja huolehditaan, että versot ovat suorassa. Kuoppa lapioidaan täyteen multaa ja maa tiivistetään tallaamalla kevyesti niin, että kasvin ympärille jää vielä pieni syvennys. Maa kastellaan kunnolla. Sen jälkeen kuoppa täytetään kokonaan. Ruusuja kastellaan runsaasti pari kertaa viikossa, jotta ne pääsevät kunnolla kasvun alkuun.

Köynnösruusut istutetaan samoin kuin jalo- ja pensasruusut. Taimi istutetaan noin 25 sentin päähän tuesta osoittaen varret valmiiksi tukea kohti. Varret leikataan 10–20 sentin pituisiksi, jotta ne jaksavat haaroa alhaalta ja kehittyvät reheviksi ja tuuheiksi. Varret sidotaan tukiverkkoon tai säleikköön sitä mukaa, kun ne kasvavat pituutta – kuitenkin vasta muutaman viikon kuluttua istutuksesta, jotta maa saa ensin rauhassa painua. Versot eivät saa kiertyä toistensa ympärille vaan ne pitää sitoa ajoissa

Ruusujen juurelle voi istuttaa sipulikukkia, sillä keväällä, kun ruusut vasta aloittavat kasvuaan, ryhmä näyttää melko ankealta. Kesällä taas, kun ruusut jo kasvavat ja kukkivat hyvää vauhtia, sipulikukat ovat jo sopivasti lakastuneet. Myös perennoja voi istuttaa ruusuryhmän sekaan, mutta niiden tulisi olla matalia tai puolikorkeita, jotta ne eivät turhaan kilpailisi ruusujen kanssa.

5. Hoida jatkuvasti

Jos haluat, että jaloruususi kukkivat isoin kukin, poista päänupun viereen kasvavat sivunuput. Myös tertturuusujen kukinnoista voi poistaa osan nupuista, jos haluaa, että kukista tulee isompia. Ruusujen kukat leikataan heti terävillä oksasaksilla, kun niiden terälehdet alkavat lakastua. Kuihtuvat kukinnot vievät kasvilta turhaan voimaa.

Istuttamisen jälkeen ruusuja on hyvä suihkuttaa usein. Jos ei sada, maa kastellaan vähintään kerran viikossa. Kuivalla paikalla kasvavia ruusuja pitäisi kastella useamminkin. Kun puisto- ja pensasruusut ovat juurtuneet, ne eivät tarvitse paljonkaan kastelua.

Jos istutuksen yhteydessä lisättiin maahan lannoitteita, ei ruusupenkki tarvitse muuta lannoitusta ensimmäisenä kesänä. Seuraavina kesinä ruusuille annetaan kerran kuukaudessa kananlantaa, kompostia tai muuta lannoitetta. Elokuun alun jälkeen ruusuja ei pitäisi enää lannoittaa typpipitoisilla lannoitteilla, jotta niiden talvensietokyky ei kärsisi.

6. Muista talvisuojaus

Osa ruusujen talvisuojausta on hoidettu jo istutuksen yhteydessä, sillä hautaamalla ruusu kyllin syvälle maahan varsien alaosat jäävät suojaan ja säilyvät varmemmin talven yli. Pakkaslumi on ruusuille paras talvisuoja, mutta myös havukate on hyvä keino auttaa ruusuja.

Ruusut peitetään vasta maan hieman jäädyttyä ja syyssateiden jo päätyttyä, jotta vältytään homesienten leviämiseltä. Ruusujen juuristoalueelle ja varsien alaosien suojaksi voi levittää myös kuivia lehtiä tai turvetta. Varsien päälle ladotaan kuusenoksia. Köynnösruusujen tyvi suojataan kuten on edellä kerrottu. Sen jälkeen ruusun varret taivutetaan maahan ja suojataan havuin ja säkkikankaalla. Talvella lisäsuojaksi kannattaa lapioida vielä lunta. Vaihtoehtoisesti köynnöksen voi pitää paikallaan ja kääriä kokonaan säkkikankaaseen tai havuihin.

Keväällä havut poistetaan vasta kun ilma on lämminnyt. Samalla maan pinnalla olevaa kateainetta pöyhitään, jotta maa sulaisi nopeammin.

Puisto- ja pensasruusut eivät tarvitse suojausta, mutta nekin hyötyvät juurelle levitetystä kompostikerroksesta.

7. Leikkaa ruususi

Uudet taimet leikataan istutuksen yhteydessä, vanhat keväällä ennen kasvun alkua. Matalat suurikukkaiset jaloruusut, tertturuusut ja pensasruusut leikataan joka kevät. Puisto- ja köynnösruusujen kukat kehittyvät vanhoihin versoihin, joten niitä ei leikata vuosittain.

Varret leikataan noin puoli senttiä varren ulkopinnalla olevan silmun yläpuolelta terävillä oksasaksilla. Leikkaa aina pois kuolleet ja paleltuneet oksat. Myös hennot, heikot ja ristikkäin kasvavat oksat kannattaa poistaa. Nyrkkisääntönä on, että voimakaskasvuisten ruusujen versot voi leikata lyhyemmiksi kuin heikosti kasvavien lajikkeiden.

8. Nauti ruusuistasi

Ruusutarhaan kannattaa sijoittaa penkki, jolla voit istuskella ja nauttia ruusujesi kukkimisesta ja tuoksusta. Voit myös istuttaa köynnösruusun metallikaariporttia peittämään. Puutarhaan vievä ruusuportti on romanttinen ja kaunis elementti.

Jos raaskii puutarhasta voi myös leikata kukkia maljakkoon tai viemiseksi vieraille. Lakastuneiden ruusujen terälehtiä voi kerätä tuoksupussien sisällöksi vaatekomeroon tai kylpyhuoneeseen muistuttamaan kesän ihanuudesta. Ruusunmarjojakin voi hyödyntää monin tavoin.

Jos harrastus imaisee sinut mukaansa, liity Suomen Ruususeuraan, josta löydät samanhenkisiä ystäviä ja saat syventävää lisätietoa harrastajien kokemuksista ja eri lajikkeista.

Teksti: Nina Pinjola / Mediafocus

Kuvat: Suomen Ruususeura / Pirjo Rautio, Kajo Haapalainen.

Lisätietoja: www.suomenruususeura.fi

Lisää tietoa ruusujen leikkaamisesta:

Valitut Palat: Enemmän iloa puutarhasta