Hedelmöityshoitojen tulosten parantamisen avain on nyt laboratoriossa. Lapsettomuuslääkäri kertoo Huomenta Suomessa, miten esimerkiksi todennäköisyys yhden alkionsiirron päätymisestä lapsen syntymään saataisiin nostettua nykyisestä vajaasta 25 prosentista jopa 80 prosenttiin. Tehokkaat hoidot saattavat kuitenkin jäädä joidenkin ihmisten ulottumattomiin rahan tai asuinpaikan takia.
Lapsettomuushoidot ovat nykyään lääkehoidon osalta hieman kevyempiä ja huomattavasti turvallisempia kuin ennen. Näin kertoo lapsettomuuslääkäri Niklas Simberg Dextra Lapsettomuusklinikalta.
– Mutta se viimeinen askel, että selkeästi parannettaisiin raskaaksi tulon todennäköisyyksiä, siinä ollaan vielä vähän jäljessä, Simberg sanoi lähetyksessä.
Koeputkihedelmöityksistä nykyään noin neljäsosa yhtä alkionsiirtoa kohti johtaa lapsen syntymään.
– Se ei ole oikeastaan kauheasti muuttunut viimeisten kymmenen vuoden aikana, vaikka tekniikoita on nykypäivänä siihen, että pystyttäisiin selkeästikin parempaan.
Simberg arvioi, että seuraavat suuret edistysaskeleet lapsettomuushoidoissa tullaan ottamaan nimenomaan laboratoriossa. Keskeistä on, että alkionsiirtoon pystyttäisiin entistä paremmin valitsemaan oikea alkio.
– Siinä ensimmäinen askel on, että viljellään (alkiota) laboratoriossa elimistön ulkopuolella niin pitkään kuin pystytään eli päivään viisi. Silloin pystytään paremmin valitsemaan. Pelkästään sen tekemällä tulokset paranevat noin kymmenen prosenttia alkionsiirtoa kohti, Simberg selittää.
– Nykypäivänä alkiosta pystytään varmistamaan myöskin se, että siellä on normaalit kromosomit. Se on ihan ratkaisevaa. Jos siirretään vain kromosomeiltaan normaaleja alkioita, niin silloin päästään jopa 70–80 prosentin todennäköisyyksiin (synnyttää lapsi alkionsiirron jälkeen), Simberg sanoo.
Oleellista on myös, että alkio siirretään kohtuun oikeaan aikaan. Tämäkin pystytään nykyään varmistamaan.
”Voi jäädä tuloista tai asuinpaikasta kiinni”
Tahattomasti lapsettomille suunnatun Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Johanna Repo muistuttaa, että Simbergin mainitsemien tekniikoiden pitäisi olla kaikkien potilaiden käytössä, mutta käytännössä ne eivät ole.
– Kaikilla klinikoilla ei ole siihen mahdollisuuksia. Lapsettomuuspotilaalla taas ei ole minkäännäköisiä mahdollisuuksia vertailla hoitojen tuloksia ja laatua. Klinikoiden tulokset eivät ole avoimesti julkisia kaikille. Potilaiden on mahdotonta tietää näiden tekniikoiden vaikuttavuudesta ja siitä, mikä klinikka heidän pitäisi valita, Repo kertoi lähetyksessä.
Repo huomauttaa, että yhdenvertaisuuskaan ei toteudu.
– Voi jäädä esimerkiksi tuloista tai asuinpaikasta kiinni, onko pääsyä kaikkein tehokkaimpiin hoitoihin, Repo sanoo.
Julkisella puolella itse hoito on halvempaa, mutta sielläkin potilas joutuu maksamaan lääkkeensä itse, mikä tarkoittaa Kelan lääkekorvauskatolla vähintään 600 euroa vuodessa. Yksityisellä puolella koeputkihedelmöityksen hinta on Kela-korvauksen jälkeenkin helposti 3 000 euron paikkeilla.
– Uudet hoidot ja hoitomenetelmät pitäisi saada ihan kaikille niitä tarvitseville, oikea-aikaisesti, Repo sanoo.
Simberg myöntää, että klinikoissa on melko isoja eroja.
– Iso ongelmahan on nimenomaan se, että potilaan on kauhean vaikea tietää, miten eri klinikat toimivat. Se ei ole ihan helppoa, Simberg sanoo.
Repon mielestä klinikoiden pitäisi julkistaa tuloksensa, ja tulosten pitäisi olla vertailtavissa.
– Totta kai klinikoilla on myös erilainen ”potilasmateriaali”. Yksityisille klinikoille esimerkiksi hakeutuvat ne, jotka ovat jo todennäköisesti kokeilleet julkiset hoidot niissä onnistumatta, jolloin yksityisillä klinikoilla on niitä, joiden on vaikeampi tulla raskaaksi, Repo sanoo.