Näin harrastat arjen roolileikkejä

Sana "roolileikki" herättää usein vain makuuhuonemielikuvia. Tämä on kuitenkin varsin kapea näkökulma, sillä mielikuvituksen käyttäminen myös muualla on sekä sallittua että toivottavaa.

– Emme me tietysti mitään kotileikkejä leiki, että "tää olis niinku äiti ja sä olisit vaikka isi", nauraa 27-vuotias Anu.

– En myöskään hämmennä spagettikastiketta töistä palaavalle miehelleni sairaanhoitajan asu päälläni, korkokengissä ja verkkosukat jalassa. Meillä on yksinkertaisesti tapana eläytyä moneen asiaan tavallista perusteellisemmin. Ehkä sitä voisi kutsua arkiseksi roolileikiksi, hän jatkaa.

Yksityisesti yhdelle tai kahdelle

Sekä Anu että hänen miehensä Markku ovat myös innokkaita larppaajia ja pelaavat roolipelejä "korkeasta iästämme huolimatta", kuten Markku juhlallisesti sanoo. Onko pariskunnalla sitten mielestään enemmän rohkeutta myös arkiseen hassutteluun harrastusten myötä?

– Kyllä varmaan. Ainakin se on madaltanut kynnystä, niin että minun ei tarvitse olla pelikentällä vetääkseni puolisolle pienen yksityisen shown, johon tämä huumorintajuisena usein yhtyy., tuumaa Markku.

– Yhdessä asuessa oppii tuntemaan toisen mielentilat ja fiilikset niin, että näkee jo nenän asennosta, osaako toinen ottaa jonkin leikin huumorilla vai kannattaako mieluummin yrittää toisen kerran uudestaan, säestää Anu.

Koirasta inspiraatiohärkä

Mutta mitä nämä leikit sitten tarkkaan ottaen ovat? Edellyttävätkö ne pukeutumista tai valmistautumista vai mistä on kysymys?

– Se on vain sellaista hulluttelua, vähän vain ehkä tavallista pitemmälle vietyä kuin mitä kaikki parit satunnaisesti harrastavat, tuumaa Anu.

– Siis esimerkiksi sellaista, että kun olen tehnyt vaikka espanjalaista paellaa, niin pukeudun hovimestariksi ja tarjoilen sen Markulle espanlaisittain korostaen. Juomat olen tietysti valinnut jo etukäteen teeman mukaan.

– Markku voi sitten tulla halutessaan leikkiin mukaan ja vaikka tempaista ison punaisen huivini harteilleen ja olla hetken aikaa olevinaan erätauolla ruokailemaan tullut härkätaistelija. Berninpaimenkoira Lara saa kunnian esittää härkää pöydän vieressä. Jatkamme niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja sanottavaa riittää, mutta yleensä kysymys on vain hetken huvista inspiraation iskiessä, selittää Anu roolileikkien ideaa.

– Inspiraatiosta on juuri kyse, yhtyy tähän Markku.

– Nämä kotijutut tehdään puhtaasti fiilispohjalta, ei niitä halua eikä voi suunnitella tarkasti etukäteen niin kuin larppausta. Se on koko jutun idea.

Vaimonryöstö ei sovi töihin

Anun ja Markun avioliitossa arjen roolileikit ovat molempien mieleen, koska verbaalikomiikka ja sanan säilän mittely on molempien mieleen. Anu on myös kiinnostunut maskeerauksesta, ja Markku tekee mielellään lavasteita paitsi larppaussessioihin myös "hetken kikatustuokioihin" kotioloihin.

– Ehkä larppausjuttuja suunniteltaessa on kehittynyt hyvä visuaalinen silmä napata yksi elementti sieltä ja toinen täältä. Esimerkiksi taannoin esitin Anulle meksikolaista bandiittia. Ei tarvittu kuin tädiltä tuliaisina saatu sombrero, tussiviikset ja vaimon kaksi kaktusta, niin koko lavastus oli valmis. Olin ryöstävinäni töistä tulleen vaimon ja vein hänet rosvoluolaan juomaa tequilaa, toisin sanoen ryypylle makuuhuoneeseen rankan työpäivän jälkeen. Meillä oli hauskaa koko rahan edestä, muistelee Markku.

Pariskunta ei suinkaan leiki joka välissä. Enimmäkseen he elävät Anun sanoin "tasaisen tylsää arkea", ja molemmilla on vaativa ja vastuullinen työ.

– Emme tietenkään voi viedä näitä hullutteluja työpaikalle tai asiakkaiden keskuuteen, mitä nyt Markku saattaa joskus taitavana imitaattorina heittää jotakin hulvatonta työpaikallakin. Nämä leikit ovat ihan vain oma juttumme, joka on mielestäni hitsannut meidät entistä tiiviimmin yhteen ja kieltämättä myös piristää elämää aika tavalla! Anu tuumaa.

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Shutterstock