Karkauspäivänä kosivat naiset, mutta erikoisia kosimistapoja on ollut aiemminkin. 1700-1800-luvuilla tuppikosinta säästi suvut keskinäisiltä riidoilta.
Tuppikosinta keräsi tytöt ja pojat yhteen kirkolle syksyisin tai keväisin. Leikkimielisestä kisailusta syntyi aivan oikeita avioliittoja.
Tuppikosinnasta ei ole olemassa historiallisia dokumentteja, mutta tiedot tavasta ovat kulkeneet suusta suuhun. Karjalan kannaksella on muisteltu, että tuppikosintaa on käytetty 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa.
Tuppikosinnan oletetaan olevan viikinkiaikainen tapa. Tuppimenojen avulla perhe ja suku esittivät julkisesti, että tyttö on valmis kosittavaksi. Tuppikosinnassa saatu hylkäävä vastaus ei myöskään johtanut niin vakaviin sukujen välisiin konflikteihin kuin varsinaisen kosinnan hylkääminen. Samoin nuorilla on ollut näin tavallista suurempi mahdollisuus kertoa oma mielipiteensä mieltymyksistään vastakkaisesta sukupuolesta.
