USA, 2009. Ohjaus: Patrick Lussier. Käsikirjoitus Stephen Millerin ja John Beairdin tarinan pohjalta: Todd Farmer, Zane Smith. Kuvaus: Brian Pearson. Leikkaus: Cynthia Ludwig, Patrick Lussier. Musiikki: Michael Wandmacher. Tuotanto: Jack L.Murray. Pääosissa: Kerr Smith, Jensen Ackles, Jaime King, Megan Boone. Kesto: 101 min.
Vuonna 1981 valmistunut kanadalainen kulttielokuva on uudessa versiossa saanut vahvistuksekseen kolmiulotteisuuden. My Bloody Valentine 3D menee suoraan asiaan. Amerikkalaisessa pikkukaupungissa sattuneen kaivosonnettomuuden ainoa eloonjäänyt Harry Warden herää yllättäen koomasta ystävänpäivänä ja aloittaa brutaalit veritekonsa. Hän signeeraa murhansa repimällä sydämet pois uhriensa rinnasta ja pakkaamalla ne sydämenmuotoisiin suklaarasioihin. Kaivosmies ehtii teurastaa parikymmentä viatonta ihmistä ennen kuin kohtaa itse loppunsa. Harryn hakulta säästyvät kaivoksessa juhlineet nuoret Sarah (Jaime King), Tom (Jensen Ackles) ja Axel (Kerr Smith), jotka ovat kauhukokemusten jälkeen yrittäneet jatkaa elämäänsä. Kaivos ei kuulosta parhaalta mahdolliselta biletyspaikalta, mutta kauhuelokuvan kannalta se on tietysti täydellinen valinta.
Axelista on tullut kaupungin sheriffi ja Sarahin rakastava aviomies. Sarahilla on yhä tunteita nuoruudenrakkauttaan Tomia kohtaan. Kun psyykenlääkkeitä popsiva Tom palaa kuvioihin myydäkseen perimänsä kauhujen kaivoksen, Axelin luottamus Sarahiin alkaa rakoilla. Tomin paluu osuu myös epäilyttävästi samaan aikaan kun uusi murha-aalto saavuttaa Harmonyn.
Teurastusjaksot vuorottelevat henkilöhahmojen taustoja ja heidän keskinäisiä suhteitaan valottavien draamajaksojen kanssa. Draamaosasto on gore-elokuvien tavoin häpeilemättömän kömpelöä. Pressitiedotteessa kehuttiin, kuinka näyttelijät ovat saaneet rooleihinsa syvyyttä ja uskottavuutta. Pötypuhetta. Tällainen kauhuelokuva ei ole kiinnostunut henkilöhahmojen moniulotteisuudesta tai eheästä dramaturgiasta vaan säikyttelystä, piinasta, verenvuodatuksesta ja nurkan takana vaanivasta uhkasta.
Elokuvan loppupuolella keskitytään arvuuttelemaan, kuka on murhaaja. Onko Harry Warden todella noussut haudastaan, vai jäljitteleekö joku häntä? Murhaaja liikkuu kaivosnaamari päässään ja hengittää kuin Tähtien sodan Darth Vader, mikä vahvistaa kornia kauhutunnelmaa. Alastomuus kuuluu myös genren henkeen. Niinpä näemmekin pitkän ja sadistisen kohtauksen, jossa alaston nainen ryntäilee hysteerisesti murhaajaa pakoon.
3D-efektit toimivat kiitettävästi. Hakun kärki työntyy välillä melkein kiinni katsojan naamaan. Luodit ja ruumiinpalaset lentävät päin näköä niin, että niitä haluaa väistellä. Myös monet yksityiskohdat, kuten taustasta erottuva irronnut käsi, lisäävät inhon ja pelon tunteita. Ja siihenhän kauhuelokuva juuri pyrkii. Kolmiulotteisuudella saadaan aikaan myös tehokkaita syvyysvaikutelmia ja pakokauhua, kun etäällä näkyvä uhka puskee yhtäkkiä iholle. Animaation ohella kauhuelokuva hyötyy 3D-tekniikasta varmasti eniten.
Teksti: Minna Karila