Muumi ja punainen pyrstötähti 3D

Reilut kaksi vuotta sitten näki päivänvalon Maria Lindbergin ohjaama ja Tom Carpelanin tuottama Muumi ja vaarallinen juhannus. Kesäinen lastenelokuva oli kasattu kokoon puolalaisella Semafor-filmistudiolla vuosina 1978-82 tehdyn Muumien maailma -animaatiosarjan osasista.

Lopputulos oli kaikessa vanhanaikaisuudessaankin varsin sympaattinen; ammensihan sekatekninen mise en scène vaikutteensa suoraan Tove Janssonin henkilökohtaisesta projektikonsultoinnista.

Nyt puolalaiset huopamuumit tulevat taas, mutta tällä kertaa markkinarumpua lyödään huomattavasti aiempaa railakkaammin. Uusi Lindberg–Carpelan-yhteistyö, Muumi ja punainen pyrstötähti on nimittäin saanut vetonaulakseen loppuliitteen 3D. Ja sehän on – ainakin tuotantoportaan näkökulmasta – omiaan muuttamaan kaiken.

Muumi ja punainen pyrstötähti 3D (engl. Moomins and the Comet Chase, 2010) lähti tekemään itseään rajusti tykö viime kevään Cannesin festivaalirientoon. Jo ennen maailmanensi-iltaansa leffa on ennätetty kaupata arviolta noin 50 eri maahan. Lisäarvoa on antanut tieto elokuvan statuksesta Pohjoismaiden ensimmäisenä kokopitkänä, stereoskooppisena 3D:nä.

Produktio on houkutellut englanninkielisiin äänirooleihinsa hämmästyttävän määrän pohjoismaisia supertähtiä Max von SydowistaStellan Skarsgårdiin ja Peter Stormareen. Vaikeaksikin yhteistyökumppaniksi luonnehdittu, juuri Helsingissä maailmanensi-illassa piipahtanut Björk innostui säveltämään elokuvaan tunnusbiisin. Kappale ei ole ollenkaan hullumpi, vaan se edustaa "islantilaismuumin" lähestyttävämpää tuotantoa.

On korkea aika kysyä, mitä tästä kaikesta kuohunnasta jää elokuvallisesti käteen? Ei hirveästi, ei ainakaan muumien paljonpuhutusta kolmiulotteistamisesta. Alun perin huopamuumit toteutettiin vaivalloisena käsityönä: muumihahmoja liikuteltiin stop motion -animaatiotekniikalla maisemamaalattujen lasilevyjen välissä.

3D-konversio ei istu ollenkaan hyvin 30 vuotta sitten valmiiksi mietittyyn konseptiin. Jälkiviisaasti voi todeta, että vanhan ja hyvän moderni mestarointi on useimmiten kuolleena syntynyt idea. Uutuusversion syvyysvaikutelma on suttuinen, kömpelö ja ennen kaikkea tarpeeton – huopamuumeissa tuntui olevan jo itsessään käsinkosketeltavaa pulleutta.

Tuotantotrendien kelkkaan eksyminen ei kuitenkaan pilaa alkuperäisen animaatioidean hellyttävyyttä, jonka äärellä lapset vanhempineen viihtyvät edelleen. Muumipeikko kumppaneineen arvuuttelee uhkaa avaruudesta, ja suuri seikkailuhan kaikesta taas syntyy. Tunnelma on kesäinen ja kutkuttava, yhtä aikaa jännittävä, yllätyksellinen ja kotoisan mukava. Kaikki tämä toimii vallan mainiosti 2D:nä.

Teksti: Outi Heiskanen

Katso Muumi ja punainen pyrstötähti 3D -elokuvan traileri täältä