Aikuistuminen ei ole aina helppoa, tietää Aleksi Ojala. Musiikinopettajanakin toimiva Aleksi julkaisee toisen albuminsa Kodittoman miehen kesäkuun 6. päivä.
Aleksin ensimmäisen Sydämet ja nuolet -nimisen levyn julkaisemisesta on kulunut jo neljä vuotta. Näiden neljän vuoden aikana Aleksi kasvoi viimein aikuiseksi ja pusersi kasvukipunsa levyksi.
Kirjoitat nettisivuillasi että Koditon mies -albumilla on lauluja aikuistumisen vaikeudesta. Mikä aikuistumisessa tuntuu kaikista vaikeimmalta?
Olen jo 34-vuotias eli en minkään nuori mies enää. Koen että kohdallani nuoruus on jotenkin venähtänyt, ja elämään on aika saada jotain varmaa ja pysyvää. Aikuisuuteen liittyvät monet asiat kuten naimisiin meneminen, lasten hankkiminen ja vakituinen työ. Vaikein asia aikuistumisessa on varmaankin parisuhde, koska tässä iässä on kyseessä alkaa perheen perustaminen.
Joskus parikymppisenä nautin siitä nuoruuden tarjoamasta irrallisuudesta ja vapaudesta, mutta nykyään kun ikää on kertynyt, niin sitä haluaa elämäänsä varmuutta epävarman elämäntavan sijaan.
Milloin sitten huomasit irtautuneesi nuoruudesta?
Aikuistuminen on tapahtunut vähitellen. Pikku asia kerrallaan. Elämääni on ilmestynyt kaikenlaisia "aikuisten juttuja" kuten omistusasunto ja vakituinen työpaikka. Tietenkin aikuisuus näkyy myös siinä, miltä minusta tuntuu. Nykyään baarit eivät ole enää se sateenkaaren päässä häämöttävä onni. Olen huomannut että onnen voi löytää myös kotoa.
Opetat musiikkia espoolaisessa lukiossa. Onko musiikinopettajan ammatti ollut aina haaveena?
Oikeastaan ajauduin tähän työhön. Olen aina ollut muusikko, joten musiikkikasvatuksen opiskeleminen vaikutti mukavan käytännönläheiseltä. Vasta opiskelujen loppuvaiheessa tajusin, ettei opettaminen ole ollenkaan pöllömpää hommaa, koska viihdyin harjoittelussa mainiosti.
Millaista opettajan työ on parhaimmillaan?
Parhaimmillaan se on ihan älyttömän hienoa. On mahtavaa, että työpäiviini kuuluu paljon nauramista ja hauskanpitoa. Päivät menevät välillä ihan huomaamatta.
Mikä on vaikeinta opettamisessa?
Henkilökohtaisesti joskus aikaiset heräämiset tuottavat minulle tuskaa. Jos joutuu heräämään vaikka puoli kuudelta, niin se tuntuu ihan tapolta. Tykkään valvoa pitkään, eikä se tapa sovi oikein yhteen aikaisten aamuherätysten kanssa.
Opettamisessa haastavinta ovat opetusryhmien liian isot koot. Tämä tarkoittaa musiikinopetuksessa esimerkiksi sitä että kaikille ei välttämättä riitä soittamia.
Miten oppilaasi ovat suhtautuneet muusikon uraasi?
Opetan musiikkilukiossa, joten muusikoita on lukiossamme paljon. Oppilaiden mielestä on luonnollista että teen musiikkia myös työajan ulkopuolella. Koulussa olen kuitenkin ensisijaisesti musiikinopettaja. Pyrin pitämään opettajan ja muusikon roolit erillään, enkä esimerkiksi puhu koulussa omista tekemisistäni.
Miten kuvailisit musiikkiasi?
Uusi levyni Koditon mies on musiikkitermein kuvailtuna elektroakustista. Levy on sävyltään melankolinen ja tunnelmaltaan rauhallinen. Sanoitukset ovat levylläni isossa osassa. Soitan suurimman osan levyn instrumenteista itse. Olen koko ikäni metsästänyt ”täydellistä pop-biisiä”, joten albumilla on myös perinteisiä pop-kappaleita. Levyni sopii kotona kuunneltavaksi monessa erilaisessa fiiliksessä ja tilanteessa.
Kun aloin tehdä uutta levyäni, halusin tehdä mahdollisimman kauniin albumin. Musiikkini on aika popahtavaa eikä ollenkaan rockia. En tee musiikkia millekään tietylle kohderyhmälle, mutta ilmeisesti musiikkini vetoaa erityisesti naisiin.
Milloin kipinä musiikintekoon syttyi?
Meillä oli ala-asteella Kynsi-niminen bändi, jossa soitin rumpuja. Sitä ennen olin ollut musiikkiopiston pianotunneilla. Oli hienoa tajuta että voi tehdä itse omia biisejä.
Onko yhtyeenne nimen takana jokin tarina?
Yhtyeemme nimi Kynsi syntyi, kun olimme hakemassa treenikämppää Joensuun kaupungilta ja hakemukseen piti laittaa yhtyeen nimi. Eihän meillä mitään nimeä ollut, joten se oli keksittävä nopeasti. Seisoskelimme siinä aikamme ja joku pureskeli kynsiään. Siitä saimme idean bändin nimeen. Jossain vaiheessa vaihdoimme kuitenkin bändin nimen katu-uskottavampaan Bronxiin.
Kuinka pitkän ajan pystyisit elämään ilman mitään musiikkiin liittyvää?
Kyllä sen huomaa, että jos ei pääse vaikka viikkoon tekemään omaa musiikkia, niin alkaa jo tuntua pahalta. En voisi elää ilman musiikkia tai urheilua. Molempien puuttuminen aiheuttaa ikäviä vieroitusoireita. Jos ei pääse tekemään musiikkia, niin sitä alkaa miettiä, mitä järkeä elämässä on, jos ei voi tehdä sitä mitä rakastaa?
Minkälainen kesä sinulle on tulossa? Opettajillahan on tunnetusti pitkä kesäloma, joten ehdit varmaan keikkaillakin?
Festarijuna meni kohdallani jo. Levyni ilmestyy parin viikon päästä ja aiemmasta on jo neljä vuotta aikaa, joten en ollut kovin ajankohtainen kun festariesiintyjiä buukattiin joskus talvella.
Jotain pieniä keikkoja minulla on kesällä, mutta olen rauhalliseen keikkatahtiin enemmän kuin tyytyväinen. Tässä on ollut kova kiire niin pitkään, että loma tuntuu hyvältä. Haluan olla rauhassa mökillä ja nauttia kesästä. Jos levy menestyy, niin syksyllä on sitten aikaa keikoille.
Olet kertonut haaveilevasi talvesta Intiassa. Haaveiletko hippielämästä Goalla vai miksi Intia kiehtoo?
Suurin haaveeni on että pystyisin elättämään itseni tekemällä musiikkia ja jos olisi mahdollisuus lähteä viettämään talvet muualle tekemään musiikkia, niin sehän olisi mitä hienointa. En ole koskaan käynyt Intiassa eikä sinne ole järkeä lähteä viikoksi, siksi siellä olisi hyvä viettää ainakin muutama kuukausi niin oppisi sopeutumaan paikalliseen elämänmenoon ja kulttuuriin.
Anna lopuksi kolme vinkkiä suomalaiseen kesään.
Festareista minulle rakkain on Ilosaari, jossa on aina ollut kotoinen ja rento meininki.
Helsinki on hieno kesäkaupunki, jossa on paljon hyviä paikkoja. Suosikkini on Kumpulan maauimala, jossa tulen varmaan ensi kesänäkin viettämään paljon aikaa.
Kesäiseksi aktiviteetiksi suosittelen pyöräilemistä. Pyöräily on helppo tapa liikkua paikasta toiseen ja kuntokin saattaa polkiessa nousta.
Teksti: Lena Nelskylä / MTV3
Kuvat: A-J Savolainen