Hector muistelee MTV:n haastattelussa uransa 1970-luvun puolivälin suursuosiovuosia.
Hectorin eli Heikki Harman muistelmateos Asfalttihippi (Otava) julkaistiin eilen torstaina 2. marraskuuta. Kirjassa Hector käy läpi elämäänsä lapsuudesta 1970- ja 1980-lukujen vaihteeseen.
– Itse asiassa, muistelmista on tulossa vielä toinen osa, jossa käyn läpi elämääni tähän päivään asti. Teimme kustantajan kanssa yhteisen päätöksen, koska 1970- ja 80-lukujen taitteeseen oli hyvä paikka lopettaa muistelmien ykkösosa, Hector kertoo MTV.fille.
– Näin päätettiin olosuhteiden pakosta. Rahkeet ja aika eivät kertakaikkiaan riittäneet siihen aikatauluun, mihin alun perin pyrittiin.
Hector kertoo kirjassaan suosionsa ensimmäisestä aallonhuipusta, joka osui vuoteen 1974.
– Silloin se homma lähti lapasesta. Minulla oli päivätyö radiossa, perhe eli vaimo ja kaksi lasta. Laulujakin piti kirjoittaa. Vuonna 1974, kun toinen poikani oli juuri syntynyt, uskalsin perustaa bändin ja lähteä keikkalavoille, jossa suosio räjähti käsiin, laulaja muistelee.
– Pikkuhiljaa oli palattava arkeen. Sen koko ruljanssin pyörittäminen 1970-luvun aikana oli aika ankaraa. Perhe, oma terveys ja mielenterveys sekä itsensä hallinta olivat koetuksella. Kirjan loppupuolella kerrotaankin, että lopulta minun oli haettava ammattiapua, kun asiat eivät pysyneet käsissä.
"Sitä ahnehti jotain rock-unelmaa eikä osannut olla varuillaan"
Hector kertoo saaneensa noihin aikoihin ensimmäiseltä vaimoltaan signaaleja siitä, että kaikki ei ollut kohdallaan.
– Tuolloin duunin tekeminen ei ollut moraalisesti niin tukevalla pohjalla mitä se on nykyään. Studioon mentiin kassit pulloista kilisten. Se oli kuluttavaa, kun kotona oli perhe kotona odottamassa ja aamulla piti mennä radioon duuniin. Alkoi näkyä masentumisen merkkejä, joita sitten lievitti liiallisella alkoholin käytöllä, joka taas kumuloitui henkiseksi ja sosiaaliseksi pahoinvoinniksi, Hector muistelee.
– Menin Lapinlahden sairaalaan saamaan terapeuttista hoitoa. Se on tullut koettua, että jos on kova hype päällä, niin toinen ääripää on helvetinmoinen rotkonpohja. Sitä ahnehti jotain rock-unelmaa eikä osannut olla varuillaan. Sitä unohti kokonaan sen, että yhteinen hyvinvointi on tärkein asia, etenkin lasten hyvinvointi.
Hector kertoo, että hänen ensimmäinen vaimonsa osasi kanavoida laulajan huonovointisuuden niin, että parin pojat eivät kärsineet asiasta.
– Jonkinlaista myötähäpeää he ovat varmasti kokeneet siitä, jos faija on tullut kännissä kotiin, kompuroinut ja puhunut omituisesti tai käyttäytynyt jossain tilanteessa ei-toivotusti. En ole kuitenkaan ikinä ollut etäinen tai väkivaltainen faija. Se oli minun heikkouttani, kyvyttömyyttä hallita asioita. Sekin koulu täytyi käydä läpi, Hector toteaa.