Nuorten Leijonien emot ovat hyrisseet tyytyväisyyttään viime päivinä. Hilkka Vierimaa katsoi poikansa Toni Utusen peliä jääkiekon nuorten MM-loppuottelussa silmä kovana puoli kuuteen saakka aamulla.
Suomi voitti sunnuntaina kultaa lyömällä MM-finaalissa Yhdysvallat. Toni Utunen teki turnauksessa yhden, mutta sitäkin tärkeämmän maalin, kun hän ratkaisi välieräottelun Kanadaa vastaan jatkoaikaosumallaan.
– Torkuin sitten puolitoista tuntia tuolilla ja sitten töihin. Hyvin se meni, olin aivan tohkeissani koko päivän, kertoo Elisan asiakaspalvelussa työskentelevä Hilkka-äiti.
Työpaikalla naurettiin sitä, että Utusen paidassa komeilevat Elisan, äidin työnantajan, mainokset.
– Eihän se minuun mitenkään liity, mutta hauska sattuma! nauraa Hilkka.
Perhe jakaantui Kokkolaan ja Tampereelle
Hän on vieläkin melko euforisessa tilassa, eikä pelkästään poikansa menestyksen tähden. Liikunnasta ja urheilusta innostunut nainen on itse entinen joukkuevoimistelija ja joukkuelajien ystävä.
– Olen innoissani Suomen menestyksen vuoksi, mutta onhan siinä toki oma lisänsä, kun oma poika pelaa joukkueessa, tunnustaa Hilkka.
Hän muistaa Tonin jääkiekkovillityksen ensi luisteluista lähtien.
– Toni meni kaukaloon ensimmäistä kertaa viisivuotiaana ja siitä se lähti. Poikaa ei pitänyt mikään poissa jäältä. Päätimme kannustaa ja antaa mahdollisuuden, kun näimme miten tärkeä jääkiekko oli, kertoo Hilkka.
Käytännössä kannustaminen muutti paljon asioita. Toni pelasi aina hiukan vanhemmissa ikäluokissa ja jossain vaiheessa rajat kehittymiselle tulivat Kokkolassa vastaan. Tampereella Tapparan rivit tarjosivat lisää mahdollisuuksia.
– Silloin perhe jakaantui kahtia. Minä jäin tyttöjen kanssa Kokkolaan ja isä lähti Tonin kanssa Tampereelle. Kun joulukuun alussa saattelin 12-vuotiaan Tampereella lähikouluun, muistan vieläkin sen ikäväni määrän, kertoo Hilkka.
Äidillä kiire rutistamaan poikaa
Harjoittelu ja intohimo jatkuivat, menestystä tuli. Nyt on taskussa jo kaksi maailmanmestaruutta ja NHL-varaus Vancouveriin. 18-vuotiaalle jääkiekkoilijalle melkoinen saavutus?
– Päällimmäisenä tunteena on ylpeys, mutta vielä suurempana nöyryys. Menestys ei ole tullut ilmaiseksi. Uhrauksia on tehty ja Toni on tehnyt valtavasti töitä sen eteen. Ei huippu-urheilijoilla ole tavallista nuoruutta, kyllä he niin lujilla ovat, sanoo Hilkka-äiti.
Hänellä mieli palaa jo Tampereelle rutistelemaan poikaa, mutta nyt ei kannata hötkyillä.
– Mamma menee sitten, kun rumba vähän tasaantuu. Viime kevään kultamitalihuuma oli semmoista höykytystä, ettei siinä heti perheelle jäänyt aikaa, muistelee Hilkka.