Kaapo Kakko pelannut juniorina jopa viisi vuotta vanhempien seurassa – TPS-valmentaja muistaa kylmäpäisen uhoamisen, joka toteutui ennen aikojaan

Helmikuussa 2001 syntynyt Kakko nousi MM-finaalin maalillaan Suomen sankariksi, kun Nuoret Leijonat valloitti ensimmäistä kertaa mestaruuden Pohjois-Amerikan maaperällä pelatuissa kisoissa. Turnauksessa vanhin ikäluokka olivat 1999 syntyneet, joten tällä kertaa turkulaisteini pelasi vain pari vuotta itseään vanhempien joukossa.

LUE MYÖS: Kaapo Kakko – pikkupojan uhon kautta kovapäiseksi superlupaukseksi

TPS:n A-junioreiden apuvalmentajana nykyisin toimiva Anatoli Bogdanov aloitti Kakon kanssa työskentelyn jo noin yhdeksän vuotta sitten juniorin ollessa vasta E-ikäinen. Myöhemmin Bogdanov nosti Kakon valmentamaansa B-juniorijoukkueeseen, kun tämä oli vielä C-junioreiden kahdesta ikäluokasta nuorempi.

– Hän on aina pelannut vuotta, joskus kaksi vuotta vanhempien kanssa. Parhaimmillaan, kun vanhimmat A-junnut olivat 1996 syntyneitä, ne olivat viisikin vuotta häntä vanhempia jätkiä, Bogdanov kertoo.

Tämä oli siis aikana, jolloin toinen TPS:n superlupaus, vuonna 1996 syntynyt Mikko Rantanen vielä pelasi TPS:n A-junioreissa. Siinä missä hitaasti kasvaneella Rantasella oli vielä B-junioreissa vaikeuksia mahtua oman ikäluokkansa joukkueisiin, Kakko on raameiltaan nopeasti kehittyneenä mennyt koko ajan aikaansa edellä.

– Sitä aina mietittiin, että tuleeko jossain kohtaa semmoinen seinä vaan, että hän niin sanotusti joutuu pelaamaan omassa ikäluokassaan, mutta joka kerta hän on vain kumonnut nämä todennäköisyydet ja noussut vanhempienkin jätkien peleissä ihan kärkipelaajaksi, Bogdanov hämmästelee.

– Hän tuli viime vuonna A-joukkueeseen nuorempana B-juniorina, mutta hänellä oli silloin jo tavoitteena, että kyllä hän Liigassa pelaa ennen kuin kausi on ohi. Sitten hän pääsi jo ennen joulua debytoimaan Liigassa. Hyvin määrätietoinen poika ikäänsä nähden, valmentaja vahvistaa.

Kakko pelasi ensimmäisen liigaottelunsa 15. joulukuuta vierasottelussa Ilvestä vastaan – vielä 16-vuotiaana.

LUE MYÖS: Mikko Rantanen kasvoi bambimaisesta junnusta NHL:n huipulle: "Hänessä on ainesta supertähdeksi"

Itku tuli viiden maalin pelin jälkeen

Bogdanovin mukaan Kakon virtuoosimaiset kiekonkäsittelytaidot tulivat kyllä esiin jo aivan lapsuudesta lähtien, mutta suurin eteenpäin ajanut voima on ollut nuorukaisen hillitön halu voittaa pelejä.

– Jos tukkaan tuli, niin itkua väännettiin aina välillä, valmentaja naurahtaa.

– On ollut tilanteita, että joku peli hävittiin 5-6, ja hän teki viisi maalia, mutta pelin jälkeen itketti, että hänellä olisi ollut paikka tehdä kuudes ja seitsemäs maali, joilla olisi voitettu.

– Aika monella olisi ollut siinä kohtaa ihan hyvä itsetyytyväisyys siihen omaan suorittamiseen, mutta häntä ajoi aina se voittaminen eteenpäin, Bogdanov kertoo.

Kakon kiivas luonne nousee yhä ajoittain esiin

TPS:n A-nuorten päävalmentajana aiemmin toiminut, nykyisin HPK:ssa työskentelevä Juuso Nieminenkuvaili viime syksynä MTV Urheilun haastattelussa, että Kakolla oli teinivuosinaan vaikeuksia ottaa vastaan palautetta, mutta kommunikointia työstettiin onnistuneesti kauden edetessä.

Niemisen mukaan Kakko oli ”tietyissä asioissa hyvin lapsenmielinen”. Bogdanov tietää hyvin, mistä entinen valmentajapari puhuu.

– Edelleen tänä päivänä, jos Liigasta on vapaata, hän soittelee meidän A:n jätkille, että kuka lähtee Raisioon vapaalle jäävuorolle. Myös kaikki vapaat ulkojääajat, vapaat salibandyvuorot hän käytti. Peli on selvästi se kiihoke sillä pojalla. Ja halu pelata voittaakseen, Bogdanov sanoo.

– Vanhemmille jätkille tulee yleensä tässä kohtaa sitä, että haluaisi huilata ja enemmän kiinnostaisivat jotkut muut asiat kuin vain se pelaaminen. Kaapolla on taas loputon vimma siihen. Hän voisi olla vaikka koko ajan jäällä.

Vaikka pelaajan luonne ei olisi kaikkein helpoin, valmentajalle on paljon apua siitä, että intomielisyys kohdistuu asioiden tekemiseksi nimenomaan joukkueen hyväksi.

– Välillä on kiukkupäiviä, ja jos ei homma toimi, niin maila saattaa lentää ja ärräpäitä pääsee. Hänellä kuitenkin on se tavallaan se taitelijan luonne, niin koutsinkin täytyy osata tehdä kompromisseja ja tulla puoliväliin vastaan.

– Se on kuitenkin kiva puoli luonteessa, ettei hän pelaa peliä itselleen, vaan haluaa joukkueen voittavan, Bogdanov toteaa.