MTV-reportaasi: Hoitajien historiallisesta palkkataistelusta 10 vuotta – haavoja, haukkuja ja tinkimättömyyden voitto

Vaarallinen yhdistelmä: vaalit, palkkaneuvottelut ja varakas valtio

Vuonna 2007 Suomessa käytiin eduskuntavaalit ja palkkaneuvottelukierros. Taloudessa meni hyvin. Vaarallinen triangeli, josta tulikin sitten draama – liki tragedia.

Kokoomus lähti vaaleihin "työväenpuolueena" ja kehitteli mainostoimiston kanssa oman "mainosbarbiensa". Mikäs on sen liikuttavampaa kuin sisar hento valkoinen. Syntyi Sari Sairaanhoitaja, jonka palkkakuopan puolue lupasi peittää sadan euron seteleillä. "500 euroa kuukaudessa olisi sopiva korotus", tuumi puoluesihteeri Taru Tujunen ja puoluejohtaja Jyrki Katainen nyökkäili.

Kokoomus nousi kevään 2007 vaalituloksen myötä hallitukseen.

Sari Sairaanhoitaja luotti lupauksiin

Työnantajaleiri ilmoitti EK:n johdolla jo keväällä, että keskitettyä palkkaratkaisua eli tupoa ei enää haeta, vaan palkoista sovitaan liittotasolla. Tehy viilasi miekkojaan neuvotteluihin ja uskoi, että Sari Sairaanhoitajan porvari-isä pitää lupauksensa ja rahoittaa tyttärensä vaateet.

Hallitusohjelmaan saatiin kirjaus 150 miljoonan euron valtionavusta kunnille julkisen alan matalapalkkaisten naisalojen kohentamiseksi. Syksyn 2007 neuvottelujen alkaessa Tehy katsoi, että summa ei riitä, koska se ei kohdistu riittävästi nimenomaan koulutetuille naisaloille, siis sairaanhoitajille.

Kuntatyönantajan palkkatarjous 12 prosenttia neljän vuoden sopimuksella kelpasi kunta-alalla Superille (perushoitajat). Tehylle se oli riittämätön. Tehy jäi yksin.

Ainutlaatuinen työmarkkinadraama jatkui kriittisessä tilassa useita viikkoja loka-marraskuussa 2007. Tehy tavoitteli vähintään 16 prosentin korotusta, joka nostaisi sairaanhoitajien palkkoja tuon kokoomuksen lupaaman viitisen sataa euroa.

– Jäsenemme olivat todella kypsiä vuosia jatkuneeseen heikkoon palkkakehitykseen. OECD-maissa oli 17 prosenttia korkeammat palkat ja hoitajiamme lähti ulkomaille töihin. Tätä halusimme torjua, vakuuttelee Laitinen-Pesola.

– Suomen taloudella meni hyvin. Ajattelimme, että jos asiaa ei nyt korjata, niin ei koskaan,

Järjestö kokosi listoja irtisanoutuvista sairaanhoitajista, jos vaatimukset eivät mene läpi.  Lista oli pitkä. "Potilaita kuolee muutamassa tunnissa, jos hoitajat irtisanoutuvat!" huusivat lehtiotsikot ja monet poliitikotkin.

Sopu syntyi maanantaina marraskuun 19. illalla. 

Kovaa kieltä, kireitä hetkiä – sankarina Martti Hetemäki

Jaana Laitinen-Pesola myöntää, että stressi oli melkoinen näinä viikkoina.

Kovaa kielenkäyttöä ja kireitä hetkiä sovittelijan huoneistossa Bulevardilla, hän kuvailee.

– Arkkiatri Pelkosella ei ollut asiantuntemusta neuvottelumekanismeista. Ykköshahmoksi nostan alivaltiosihteeri Martti Hetemäen. Hän pelasti rauhallisella persoonallaan neuvottelut.

– Hetemäki otti minutkin joskus kahden kesken "puhutteluun", kuten myös työnantajan edustajia. Se ei ollut mitään läksytystä, päinvastoin. Hän oli tunnekuohujen keskellä järjen ääni, joka viime hetkillä kertoi molemmille osapuolille, missä menevät rajat. Uskallan väittää nyt, että ilman hänen panostaan ja osaamistaan sopimusta ei olisi syntynyt.

Lopulta sovittelulautakunta rustasi yksimielisen sovintoesityksen sunnuntai-iltana 18. marraskuuta. Tehyn valtuusto hyväksyi esityksen yksimielisesti maanantai-iltana 19. marraskuuta. Viime hetkellä, koska irtisanoutumiset olisivat alkaneet heti seuraavana päivänä.

Laitinen-Pesola kiittää myös Tehyn silloista edunvalvontajohtajaa Minna Hellettä, joka on nyt valtakunnansovittelija. Samoin jäsenten yhteinen rintama auttoi kestämään.

– Viesti oli koko ajan meille neuvottelijoille, että periksi ei pidä antaa. Joka aamu, kun läksin neuvottelemaan, ajattelin vain, että kai tästä ihminen selviää. Tulee ilta ja taas uusi aamu.

"Saimme mitä haimme"

Kun eduskunta heitti soppaan vielä kesken neuvottelujen sähäkästi säätämänsä potilasturvalain, Tehyn sisu vain kasvoi. Eduskunnan perustuslakivaliokunta katsoi, että potilasturvallisuus ajoi itsemääräämisoikeuden yli. Ensi kertaa Suomen lainsäädännössä irtisanoutumisesta tehtiin laitonta.

Kysymykseen, josko vastapuolikin alkoi vähitellen tajuta, että Tehy ei anna periksi, Laitinen-Pesola vastaa taas huokaisten.

– Valitettavasti ei siltä vaikuttanut. Eivät he uskoneet, että voisimme irtisanoutua, vaikka nimilistat olivat valmiina. Irtisanomisella uhkasivat sairaanhoitajien lisäksi monet muutkin tehyläiset ammatiryhmät: Joukossa oli röntgenhoitajia, kätilöitä, bioanalyytikkoja, fysioterapeutteja, lähihoitajia ja niin edespäin.

– Poliitikot ja kuntatyönantaja ajattelivat, että neuvottelu hoituu pakottamalla hoitajat työhön. Onneksi laista tuli määräaikainen eikä se ole enää voimassa.

Tehy juhli neuvottelutulosta voittona, vaikka heti alkoikin väittely siitä, miten paljon enemmän Tehylle todella lohkesi muuhun kunta-alaan verraten. Kuntatyönantajan mukaan Tehy sai neljän vuoden sopimuksella vähintään 16 prosentin korotuksen eli selvästi enemmän kuin muu julkinen sektori.

Ratkaisun jälkeen pääministeri Matti Vanhanen haukkui irtisanomisilla uhkailleen Tehyn vastuuttomaksi ja oppositio haukkui Vanhasen, joka ei hakenut ratkaisua kiistaan. Hallitus ilmoitti sopimuksen syntymisen jälkeen, että valtionapuja ei kunnille tipu Tehyn palkankorotusten maksamiseen.

– Me saimme sen, mitä lähdimme hakemaan. Opettajien ammattijärjestö kuulutti heti, että Tehy ei saanut enempää kuin muutkaan, mutta he haluavat samat korotukset, naurahtaa Laitinen-Pesola.

– Tehyn itsetunnolle taistelu oli suuri voitto.

Kuntajohtaja Markku Jaloselle ei jäänyt haavoja: Menneet pitää unohtaa, mutta niistä voi oppia

– Tilanne oli vakava. Potilasturvallisuus oli vaarantumassa, mutta vaikeiden neuvottelujen jälkeen saatiin ratkaisu. En syytä ketään. Työmarkkinoilla ei pidä liikoja katsella peräpeiliin, vaan mennä eteenpäin ja miettiä, miten rakennamme tulevaisuutta.

Kuntatyönantajien, Kunnallisen työmarkkinalaitoksen johtaja Markku Jalonen oli juuri tuona vuonna aloittanut tehtävässään. Tänään hän ei suuresti lämpene syksyn 2007 muisteluille, mutta vakuuttaa, että hänelle ei jäänyt tuosta draamasta mitään sellaisia traumoja, joita pitäisi yhä happamasti hautoa.

– Ei siitä minulle haavoja jäänyt. Jokainen neuvottelu on uusi ja erilainen.

Mitä sanotte väitteisiin ylisuurista palkankorotuksista ja Tehyn ahneudesta?

– Kunta-alan ansiokehitys on ollut miltei samaa tasoa kuin muuallakin. Ei kukaan tiennyt eikä voinut aavistaa vuonna 2007, mihin ollaan matkalla. Ei kenelläkään ollut sellaista kristallipalloa.

Palkankorotukset eivät olleet taantuman syy

Entä jälkivaikutukset? Mitä mieltä olette vuosia jatkuneista kommenteista, joiden mukaan Tehyn neuvottelutulos kiihdytti merkittävästi Suomen taantumaa?

– Yksityinen teollisuussektori avasi silloin palkkaneuvottelut. Päätökset tehtiin niissä oloissa ja niillä tiedoilla, jotka juuri silloin olivat käsillä. Ja sitten tuli metsäteollisuuden ja Nokian kriisi.

Jalonen haluaa muistuttaa, että kokonaisuus ratkaisee. Syksyn 2007 palkkaratkaisujen jälkeen tulivat pian laihat vuodet, joihin todellakin vaikuttivat lukuisat muutkin asiat. Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden konkurssit ja suomalaisen viennin kriisi eivät juontuneet "ylisuurista" palkankorotuksista vaan sattuivat onnettomasti samaan aikaan.

Taantumaa on sitten taltutettu yleisesti liki nollakorotuksilla, työaikaa pidentämällä ja julkisen sektorin lomarahoja leikkaamalla.

Ketään ei pidä enää syytellä

– Kunta-alan neuvottelukulttuuri on ollut aina ratkaisukeskeinen. Me haluamme aina olla tukemassa työllisyyttä kohentavia ratkaisuja. Sitä kautta verotulot kasvavat ja kansantalous kohenee.

Tämä kehitys auttaisi parhaiten myös kuntia eteenpäin. Isot kierrokset ovat taas päällä syksyllä 2017. Teollisuus neuvottelee jälleen ensin ja kunta-alan sopimus umpeutuu ensi tammikuussa. Jalonen ei löydä syksyn 2007 tapahtumista merkkejä enää tähän päivään.

– Minulla ole tarvetta analysoida noita neuvotteluja sen enempää, koska peräpeiliin katsominen ei nyt auta. Enkä varsinkaan halua syytellä ketään. Mutta aina voi oppia siitä, mitä on tapahtunut, tuumii Jalonen tyynesti.

Juttua tarkennettu irtisanomisella uhanneiden ammattiryhmien osalta kello 13.27. Myös Jalosen kommenttia täsmennetty 8.10.2017.

Vuosien raju jälkipyykki: Milloin pyydät anteeksi, Laitinen-Pesola?

Jälkipyykki nimenomaan tästä sopimuksesta on jatkunut vuosikausia. Äärimmillään on väitetty, että Tehyn korotukset ajoivat Suomen lamaan.

Tehyä pidetään monien ay-historiassa ikään kuin hillittömän raharöörin avaajana, jonka ääreen sitten juoksivat muutkin palkansaajajärjestöt säkkeineen ja työnantajan oli pakko pitää hanaa auki. Laitinen-Pesolan nykyinen puoluetoveri Juhana Vartiainen on haukkunut Sari Sairaanhoitaja-kampanjan sabotaasiksi. Hän ei tokikaan ollut tuolloin kokoomuksen jäsen.

– Minultakin on vielä viime vuosina vaadittu anteeksipyyntöä siitä, että ajoin Suomen lamaan. Minä kestän ”syyllistämisen”, mutta älkää syyllistäkö sairaanhoitajia toteaa Laitinen-Pesola tyynesti.

– He jotka eivät ymmärrä työmarkkinaneuvotteluista mitään, voivat näitä lama-analyyseja esittää, hymähtää Tehyn taistelun johtaja. Yksityinen sektorihan ne vaatimukset avasi. Taisi olla kemian ala, joka sai ensimmäisenä tällä kierroksella kaksinumeroisen korotuksen.

– Ja erityisesti pitää muistaa yksi asia: Kuntatyönantaja päätti levittää sairaanhoitajien korotukset koko kunta-alalle.

Ja kuinkahan moni enää muistaa, että EK-leiri pyrki tuolloin hautamaan keskusjärjestöjen dinosauruksen nimeltä tupo johtaakseen neuvottelut liittotasolle. Rahallahan se parhaiten onnistui, poikkeuksellisen mehukkailla palkankorotuksilla.