Tämä aamuna kaikki pariisilaiset avasivat jännittyneinä makuuhuoneenverhot ja keittiön radion: – Sataako yhä? Onko Seinen nousu pysähtynyt yöllä?
Ouf! kuului varmaan monesta suusta, sillä suureksi helpotukseksi FranceInfo -uutisradiosta selvisi heti, että viikon kestänyt Seinen vedenpinnan nousu oli vihdoinkin pysähtynyt viime yönä ja että pinta oli jopa jo laskenut muutaman sentin.
Austerlitzin sillan mittauslaitteen mukaan – sillä tilannetta on tarkkailtu hetkestä toiseen – vesi ehti nousta yöllä normaalitasoon verrattuna peräti 6,10 metriin. Pelättyä 6,50 metriä ei sentään saavutettu.
Aamuun mennessä se oli laskenut 6,05 metriin.
Pettymys sen sijaan oli harmaa sää, tihkusade ja vain 16 astetta lämmintä. Ei siis vieläkään merkkejä siitä, että aurinko alkaisi paistaa risukasaan ja auttaa tilannetta lämmöllään; säätietojen mukaan ei ainakaan vielä viikonloppuna.
Puoleltapäivin aurinko alkoi hiukan pilkistää pilvenraosta, mutta mistään kesäpäivästä ei voi vieläkään puhua.
Tänä viikonloppuna niin turistit kuin pariisilaisetkin kansoittavat edelleen Seinen rantoja ja siltoja. Kaikki haluavat mennä katsomaan tilannetta ja ottamaan valokuvia ja selfieitä ikuistaakseen ainutlaatuisen näyn.
– Otan nämä kuvat, että saan näyttää sukulaisille ympäri Ranskaa ja myös siksi, että voin kaivella ne esille vielä myöhemmin ja näyttää vaikka lapsenlapsille kymmenien vuosien päästä, jos tällainen samanlainen tulva joskus vielä tapahtuu, kertoi nauraen ei-nyt-ihan-mummolta näyttänyt pariilaisnainen Alma-sillalla eilen illalla.
En minäkään siis malttanut olla menemättä Alma-sillalle vielä illalla, jotta voisin ikuistaa Zouave-sotilaspatsaan niin myöhään kuin mahdollista ennen pimeän tuloa.
En ollut ainoa, vaan tuhansilla muilla oli mielessä sama asia. Siinä sitten kurkotimme kaikki kaiteen yli hyvässä sovussa vuorotellen ottamaan valokuvaa sillan alla seisovasta, kiveen veistetystä, karkeapiirteisestä sotilaasta, joka pysyi vakaasti pystyssä kasvot kohti sitä kohti voimakkaasti virtaavaa tulvavettä.
Aina, kun Seinen vedenpinta nousee, pariisilaisilla on tapana käydä tarkistamassa tasoa Zouave-patsaasta, sillä tiedetään, että Pariisin suuren, vuoden 1910 tulvan aikana vesi nousi aina sotilaan olkapäille asti. Nyt Zouave oli reippaasti veden vallassa, muttei sentään vielä edes ihan vyötärölle asti. Ja siitäkin on nyt siis tullut takapakkia ainakin ne viisi senttiä.
Turisteilla on nyt todellakin uusi nähtävyys luultavasti ainakin runsaan viikon ajan, sillä vaikka sade lakkaisikin, vedenpinnan lasku tapahtuu kaupungin asiantuntijoiden mukaan äärimmäisen hitaasti. Lisäksi Normandiassa odotetaan suuria nousuvesiä, jotka täyttävät Seinen haarajokia. Normaalisti niiden vaikutus tuntuu Rouenin kaupunkiin asti, mutta tässä tilanteessa ne eivät ainakaan auta Seinen pinnan laskua Pariisissakaan.
Eilen, kun vedennousun huippua odotettiin, tein potkulaudalla kokonaisen rundin pitkin Pariisia halkovan Seinen rantoja nähdäkseni joen poikkeuksellisen tilan.
Itse asun vasemmalla rannalla vain viidentoista minuutin kävelymatkan päässä Seinestä, mutta onneksi kuitenkin tarpeeksi kaukana, etteivät tulvavedet ihan ensimmäisenä tule taloni kellariin. Potkaisin itseni Rue du Bacia pitkin Louvren päähän menevälle sillalle.
"Bac" muuten tarkoittaa lauttaa, eli ennen sillan rakentamista siltä kohdalta on joen yli menty lautalla. Jokaisella sillalla oli sankoin joukoin ihmisiä ottamassa valokuvia. Kaikkein suosituin, Louvren keskivaiheilta vasemmalle rannalle johtava kävelysilta Pont des Arts eli Taiteiden silta oli suljettu.
Nähtävästi ryntäys sille oli jo liikaa. Juuri siltä sillalta on paras näköala Seinen keskellä olevalle La Citén saarelle. Nyt piti mennä rantakatua pitkin eteenpäin nähdäkseen, että La Citén saaren uloin kärki, joka on paljon saarta alempana Henri IV:n ratsastajapatsaasta alaspäin, oli kokonaan veden peitossa. Sitä pidetään yhtenä Pariisin romanttisimpana paikkana. Nyt saavat siis turistit selvitä ilman sitäkin romanttisten pariskuntien pysähdyspaikkaa.
Seinen molemmin puolin alas lähemmäs vedenrajaa rakennettiin pikatiet presidentti Pompidoun käskystä 1970-luvulla. Osa vedenrajan alueesta jätettiin jalankulkijoille, osaan rakennetaan kesäisin hiekkaranta Paris Plage. Nyt kaikki on siis veden alla, myös autoilijoiden kannalta kätevä pikatie, ja se on puolestaan aiheuttanut entistäkin enemmän ruuhkia Pariisiin.
Kaupunsin sosiaaliasianosasto on joutunut myös sijoittamaan muualle parin sillan alla majailevat Pariisin kuuluisat pultsarit, "clochards".
Potkaisin lautallani aina vain eteenpäin, ja näky oli vielä hurjempi Notre Damen liepeillä, missä sijaitsevat ravintola- ja baarialukset olivat veden mukana nousseet lähemmäs rantakadun tasoa. Sama tilanne oli vielä kauempana "uuden" kansalliskirjaston kohdalla, jossa on nuorten suosimia baarialuksia.
Vanha kansalliskirjasto on keskustassa kauempana joesta, mutta presidentti Mitterrandin rakennuttama uudempi kirjastoversio Seinen rannalla oli susi jo syntyessään; nykyistä paljon pienempienkin vedennousujen aikana sen kellariin menee vettä. Törmäsin yhteen sen vartijoista, ja hän vahvisti, että näin on käynyt totta kai nytkin. Kellaria oltiin tyhjentämässä jälleen kerran.
Jos turistit ovat nyt saaneet Pariisissa tulvivasta Seinestä uuden ja ainutkertaisen kohteen, niin jokiristeilyt heiltä nyt kuitenkin puuttuvat.
Vesi on niin korkealla, etteivät alukset edes mahdu kulkemaan kaikkien siltojen alta. Sen lisäksi ei siihen ruskeaan puulautoja ja erilaisia roskia kuljettavaan veteen edes viitisisi mennä risteilylle. Tulvavesi virtaa sellaisella voimalla, että katsojia on kehotettu pysymään siitä tarpeeksi kaukana. Mutta samalla voimalla se on vienyt kaiken tielleen tulleen irtaimiston, mikä on rannoilta jäänyt veden alle.
Yllätyksiltäkään ei ole vältytty. Itse en moista nähnyt, mutta ranskalainen iTélé näytti, miten tulvaveden valtaan joutui myös kymmenittäin rottia! Todennäköisesti ne olivat rantaravintoloiden roskisdyykareita, jotka tulvavesi yllätti täysin kesken puuhien. Kun Pariisin kuuluisat Hallit purettiin 1970-luvulla, uumenista ryntäsi ulos miljoonittain rottia. Tällä kertaa Seinen tulva pääsi siis yllättämään pienen osan tätä Pariisin herttaista alamaailmaa.
Turisteille harmia on aiheuttanut totta kai se, että kolme suurta ja supersuosittua taidemuseota on jouduttu sulkemaan. Louvre on kävijämäärältään koko maailman suosituin taidemuseo, mutta ikävä kyllä se sijaitsee rantakadun varrella. Louvren kellareissa varastossa olevia 250 000 taideteosta kuljetetaan nyt turvaan, ja museo on jouduttu sulkemaan.
Urakka on niin valtava, että itse presidentti Hollande kävi paikalla sitä katsomassa viime yönä. Samalla puolen jokea sijaitseva Grand Palais, jossa on aina Pariisin parhaat suuret kokoomanäyttelyt, on myös suljettu. Samoin on tehty vastapäisen eli vasemman rannan Musée d'Orsayn kanssa, joka on täynnä ennen kaikkea impressionistien aarteita.
Meidän suomalaisten kannalta se on tärkeä taidemuseo siksi, että sen kokoelmiin kuuluu Edelfeltin maalaama Pasteurin muotokuva. No, onneksi Pariisissa on runsaasti muitakin hienoja taidemuseoita. Petit Palais, sekin Seinen rannalla, on jostain syystä yhä auki, ja ennen kaikkea uusi upea Louis Vuittonin säätiön taidemuseo Boulognen puiston reunassa ja tarpeeksi kaukana sitäkin kautta kiemurtelevasta joesta.
Seine-nimi muuten tulee vanhasta käärmettä tarkoittavasta sanasta, eli joki on kyllä lonkeroitunut moneen osaan Pariisia.
Kun kävin katsomassa Zouave-patsasta, totesin samalla omin silmin sen, minkä olin radiosta kuullut: Komean Aleksanteri II:n sillan korvassa ollut huippusuosittu kauneiden ja rohkeiden yökerho Show Case oli joutunut tulvan uhriksi. Perjantaita vasten yöllä voimakas virta oli viimein murtanut sen suuret ja raskaat rautaovet, joiden piti olla pomminvarmat.
Nyt siellä kelluvat vedessä paitsi hienot nahkanojatuolit ja shampanjapullot myös omaisuuksien arvoiset musiikkivälineet. Paikan omistaja on kuulemma poissa tolaltaan.
Tavallisten pariisilaisten elämään Seinen tulva ei ole kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ruuhkia lukuunottamatta kovin paljon vaikuttanut. Tosin asukkaita varoitetaan, että kellareihin saattaa vielä päästä vettä läpi pikku hiljaa, sillä sitä on nyt niin paljon kaikkialla, että siitä ei heti päästä eroon. Pariisin liepeillä, varsinkin länsipuolella olevilla esikaupunkialueilla sen sijaan on enemmän huolia.
Kuraa ja mutaa on valunut lähijunien radoille, ja junaliikenne on poikki monin paikoin. Viime yönä 1 000 ratatyöntekijää on rehkinyt ongelman kimpussa. Moista ei ole kuulemma nähty 50 vuoteen.
– Kyllä meillä on hyvät oltavat täällä, kun ollaan juuri sopivan matkan päässä Seinestä; ei liian kaukana eikä liian lähellä! totesi naapuritalon portugalilaistalkkari hymyillen tänä aamuna, kun menin hakemaan patonkia lähileipurilta.
Kellareissa ei ole kuulemma tippakaan vettä. Hänen miehensä oli käynyt aamulla tarkistassa asian. Portviinipullot saavat olla siellä kaikessa rauhassa. Samoin kuin minun lehtiarkistoni.