MTV:n kevennysmies toivoo joulupukilta lapasiaan takaisin: "Siirrän ne perintönä pojilleni"

Lainasin siis menneenä sunnuntaina Aleksin Joulukatua avaamaan tulleelle pukille lapaseni. Oli pakko.

Pukki tuli avajaisiin Senaatintorille museoratikalla ja ratikassa hän tajusi, että lapaset puuttuvat. Pukki ei voi toimia ilman täydellistä puvustoa plus, että oli kylmä, ja pukin kätöset olisivat jäätyneet. Niinpä pukki soitti ratikasta joulukadun avajaisten tuottajalle Kirsi Kiljuselle ja pyysi hätäapua.

Kiljunen otti puhelun vastaan Tuomiokirkon portailla, komentoteltassa, kun avajaiset olivat täydessä vauhdissa. 

Kiljusella oli radiopuhelin, jolla hän soitteli hätäkutsua ympäri toria, kaikille apulaisilleen. Mistä lapaset pukille, pitäisi olla punaiset???

Minä hengailin kirkon portailla odottamassa haastateltavaani, Kansallisbaletin johtajaa Kenneth Greveä. Olin tekemässä illan kevennystä avajaisista. 

Kuulin toisella korvalla, että radiossa Kiljunen puhui lapasista, ja että asialle pitäisi tehdä jotain nopeasti, mutta en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Sitten radiossa oli pitkään hiljaista, Kiljunen odotti vastausta ja oli hermostunut, sen näin. Lopulta radiopuhelin rätisi ja näin Kiljusen tuskaisesta ilmeestä, että ongelmaan ei ollut löytynyt ratkaisua.

Siinä vaiheessa Kiljunen äkkäsi minut ja lapaseni, vaimoltani pari viikkoa sitten Japanin-tuliaisina saamani joulunpunaiset tumput. Lumihiutalekuvio ja pitkälle yli ranteen yli ulottuva muhkea karva niin, että kädet eivät palele eivät hurjimmissa pohjoistuulissakaan. Vaimoni taitaa välittää minusta ja minun käsistäni. 

Alkoi pikaneuvottelu. Pukki tarvitsi lapaset ja nopsaan, avajaisiin oli vain muutama minuutti. Minä luovutin lapaseni empimättä, mutta sain lupauksen korvauksesta, korvaavista tumpuista, värinkin saisin valita, vaikka siniset. Ja jouluksi saisin lahjoja, ihan taatusti, niin oli pukki luvannut, vaikka vuosi osaltani ei ollut sujunut aivan nuhteettomasti.

Sain työtehtäväni ajaksi käyttööni Kiljusen nahkahanskat, naisten kokoa "erittäin siro" ja niin tumppuni katosivat ihmisjoukkoon.

Viisitoista minuuttia myöhemmin näin pukin rekensä kyydissä, kun hän ajoi ohitseni Aleksilla. Pukki vilkutteli väkijoukolle ja näytti siltä, että hänellä oli lämmin ja mukava olla. Hänellä oli minun tumppuni ja hymy oli leveä. 

Väkijoukon keskeltä hän äkkäsi minut ja vilkutti entistä villimmin, juuri minulle, olen varma siitä. Meillä oli yhteinen salaisuus ja tehtävämme oli onnistunut, olimme pelastaneet joulun.