Bussikuski pelasti Kopsu-vaarin hengen – muistisairas ysikymppinen nökötti tuntikausia pakkasessa pysäkillä vähissä vaatteissa

Sainio vietti joulua poikansa kanssa ja kaksikko oli juuri mietiskellyt, että mitä vielä ehtiikään tapahtua.

– Meillä oli kuusi kaatunut vesineen, koira loukannut kurkkunsa ja pohdimme, että mitä vielä tänä jouluna ehtiikään tapahtumaan, Sainio kuvailee.

Puoli kuuden aikaan joulupäivän iltana soi puhelin, näytöllä näkyi, että "Kopsu-vaari soittaa". Sainio ihmetteli tätä, sillä hänen isänsä ei osannut enää muistisairauden takia käyttää puhelinta.

Puhelimessa oli vieras mies, joka kertoi poimineensa vanhuksen kyytiinsä bussipysäkiltä Itä-Pakilasta. Soittaja oli bussinkuljettaja, joka kertoi ajaneensa joulupäivänä samaa reitiä useita kertoja edestakaisin ja pitäneensä välissä tunnin tauonkin.

– Hän kertoi kiinnittäneensä huomiota siihen, että sama vanha mies istui eräällä pysäkillä aina vaan hänen mennessään ohi, Sainio kertoo.

Bussikuski pysähtyi ja kysyi vanhalta mieheltä, onko tällä jokin hätänä. Muistisairas mies osasi kertoa vain, että oli matkalla Laajasaloon. Sainio sanoo, että muistisairaat eivät osaa pyytää apua.

Bussikuski poimi kylmettyneen vanhuksen bussin lämpimään, antoi tälle vesipullon, tutki vanhuksen puhelimen ja soitti tämän tyttärelle.

Lue myös: Kuha-poliisikoira pelasti lumen alle hautautuneen lapsen – ensin näkyi pelkkä kengänpohja

"Halasin ensimmäiseksi ihanaa bussikuskia"

Tuija Sainio lähti poikansa kanssa välittömästi reitin 65 päätepysäkille. Siellä Kopsu-vaari nökötti bussin lämpimässä.

– Isällä oli päällä hyvin ohuet vaatteet. Hän oli pukeutunut kesähousuihin, ohueen tuulitakkiin ja lippalakkiin. Hanskoja hänellä ei ollut lainkaan, Sainio kuvailee.

– Minä halasin ensimmäiseksi ihanaa bussikuskia ja kiitin häntä ja sanoin, että "olet ihana". Tuli ihan vedet silmiin. 

Kuljettaja tuumasi Sainiolle, että hän teki vain sen, minkä kaikki muutkin olisivat tehneet.

– Minä vastasin, että jokainen ei olisi tehnyt näin, Sainio sanoo.

Palomiehenä elämäntyönsä tehnyt teräsvaari oli ehtinyt kävellä kauaksi kotoaan ja istunut bussipysäkillä tunsikausien ajan ilman, että kukaan muu oli pysähtynyt auttamaan. Sainio pyysi saada kiittää bussinkuljettajaa julkisesti nimen kanssa ja lähetti kiitokset myös hänen työnantajalleen Pohjolan Liikenteelle.

Hän kirjoitti tarinansa Facebookiin ja kiitti siinä hartaasti Mikko Teittinen -nimistä bussinkuljettajaa. Kaiken muun päälle bussikuski kuljetti vaarin, tämän tyttären ja tyttärenpojan Pakilasta Oulunkylään lähemmäksi kotia.

Lue myös: Taksin kohtalokas syöksy tyhjyyteen yhä mysteeri – poliisi ei ole päässyt kuulemaan turma-auton kuljettajaa

Taksikaan ei tullut koskaan

Haasteet jatkuivat Oulunkylässä, jonne Sainio tilasi taksin, jotta Kopsu-vaari pääsee mahdollisimman nopeasti kotiinsa lämmittelemään. Taksi ei tullut koskaan.

– Taksi ajoi läheltä ohi ja kierteli jossain. Soitin tulikivenkatkuisen puhelun, että olen täällä ysikymppisen hypotermian partaalla olevan isän kanssa ja taksi saatana ei tule, Sainio kertoo ja pahoittelee sanavalintaansa.

Hänellä alkoi olla jo hätä isänsä kunnosta. Vaari oli edelleen vähissä vaatteissa ja Sainio riisui oman takkinsa vanhan isänsä päälle lämmikkeeksi ja hieroi tämän selkää pannakseen verenkiertoon vauhtia.

– Lopulta soitin hätäkeskukseen. Ambulanssissa ihanat ensihoitomiehet katsoivat, että isällä on kaikki kunnossa. Lopulta he veivät meidät isän luokse, vaikkeivat tällaiset kotiinvientitehtävät yleensä kuulu heille, Sainio kertoo.

– Mutta isä on entinen palomies ja työskennellyt kaikilla paloasemilla Helsingissä, se varmaan vaikutti vähän kohteluun. Siinä he ihanat ensihoitomiehet juttelivat isän kanssa vanhoista paloautoista.

Kun vaari oli saatu kotiin, Sainio kaatoi tälle lämmikkeeksi konjakkia, antoi ruokaa ja keitti kahvit päälle. Sitten hän ohjeisti isän nukkumaan.

Lue myös: Tämä kaikki tapahtui vuonna 2023 – muistatko nämä uutiset?                                                    

Nyt kinkkuostoksille

Karkureissu oli Kopsu-vaarille ensimmäinen lajissaan. Hänen lapsensa ovat yrittäneet saada yhdeksänkymppistä vaaria palvelutaloon useita kertoja, mutta entistä palomiestä on pidetty liian hyväkuntoisena.

– Nyt hän oli muuttanut hiljattain Laajasalosta tänne lähemmäksi meitä. Mutta sopeutuminen tapahtuu muistisairailla huonosti, niinpä hän oli lähtenyt etsimään vanhaa kotiaan, Sainio kertoo.

Ambulanssimiehet neuvoivat ottamaan yhteyttä kotihoitoon, sillä yksi karkumatka tarkoittaa muistisairailla usein sitä, että seuraavakin kerta on tulossa. Kopsu-vaarin ulko-ovessa oleva "älä lähde ulos yksin" -lappu ei muistisairasta pitele.

– Vanhustenhoidossa kriteerit ovat aina vain tiukemmat, pitää olla kaatumisia, karkailuja ja toinen jalka haudassa. Hoito on tehty sellaiseksi, että sinne pääsee vain kuolemaan, Sainio suree.

– Yhteiskunta on kovin kylmäkiskoinen vanhuksia, huumenuoria ja kaikkia apua tarvitsevia kohtaan. Siksi tämä onkin niin hieno joulutarina, että on vielä ihmisiä, jotka välittävät ja auttavat. Tämä toi jouluntunnun, vaikka muuten aika kantturalleen on mennyt tämä joulu.

Tuija Sainion tapaninpäivän vietto jatkuu kinkunmetsästyksellä, sillä sillä välin, kun Sainio ja hänen poikansa olivat auttamassa Kopsu-vaaria, perheen koira oli pudottanut kinkun lattialle ja nakertanut sitä.

– Kinkku oli ihan pölyssä. Minulle se kyllä kelpaisi, mutta poika tarvitsee uuden kinkun, Sainio naurahtaa.

Lue myös: Pekka Pouta lähetti jouluvideon kotoaan: Näin tarmokkaasti ruudusta poistuneet Sini ja Suvi kävivät lahjojen kimppuun