Englanti 2005. Ohjaus: Stephen Frears. Käsikirjoitus: David Rose, Kathy Rose ja Martin Sherman. Tuotanto: Bob Hoskins, Norma Heyman. Kuvaus: Andrew Dunn. Leikkaus: Lucia Zucchetti. Pääosissa: Judi Dench, Bob Hoskins, Will Young, Kelly Reilly, Thelma Barlow, Christopher Guest, Elise Audeyev, Samuel Barnett, Anna Brewster, Rosalind Halstead, Shona McWilliams. Kesto: 103 min.
Brittiohjaaja Stephen Frearsilla on takanaan pitkä, monipuolinen ja epätasainen ura. Sen varrelle mahtuu niin katu-uskottavaa työläiskomediaa (Sammyn ja Rosien naimapuuhat 1987), pukuloistoista epookkia (Valheet ja viettelijät 1988) kuin yhteiskuntakriittistä draamaa (Dirty Pretty Things 2002). Miehen uusin sijoittuu jonnekin epookin, komedian ja draaman välimaille, ja epämääräisyydessään myös hänen helpommin unohdettaviin töihinsä. Perin sympaattinen Mrs Henderson esittää toki on, hienosti näytelty ja kertakaikkisen fiini. Ehkä juuri siinä tämän koristeellisen elokuvan ongelma.
Eletään 1930-lukua Lontoossa. Hienostorouva Laura Henderson (Judi Dench) jää leskeksi eikä tiedä mitä tehdä miljoonaomaisuudellaan, kunnes keksii perustaa varieteeteatterin. Topakka leskirouva suostuttelee kokeneen Vivian Van Dammin (Bob Hoskins) johtamaan teatteria siitäkin huolimatta että nämä kaksi eivät tule lainkaan toimeen. Aluksi kaikki luistaa kuin rasvattu ja esitykset myydään loppuun – siitäkin huolimatta että omistajatar ja johtaja ”eivät tule lainkaan toimeen”, ts. ovat ihastuneita. Mutta alkuinnostuksen ja lipunmyynnin lopahdettua Mrs Hendersonin on kehitettävä jotakin aivan uutta ja mullistavaa: riisutaankin varieteetytöt ilkosilleen!
Ennen kuulumattomissa, eroottisilla still-hahmoilla briljeeraavissa esityksissä yleisö huokailee skandalöösistä hekumasta, miestähti Bertie (Will Young) saa odottamansa menestyksen ja ihanat tanssitytöt etunenässään kaunis Maureen (Kelly Reilly) mainetta ”sivistyneen sensuelleina” jumalattarina. Mutta II maailmasota heittää varjonsa myös iloisen varieteemaailman ylle…
Kuten yleensä, Frearsin elokuvassa on ulkoisesti kaikki kohdallaan. Brittiveteraani Bob Hoskins tuottaa sekä näyttelee lämpöiseen tyyliinsä, Oscar-ehdokas Dame Judi Dench huokuu aatelista brittikarismaansa niin kuin vain Judi Dench osaa. Täydellisesti äännetty englanti hivelee korvaa, posliiniset teekupposet kilahtelevat ja valkoiset telefoonit pirisevät hillitysti. Mrs Henderson esittää onkin kuin vanhaan kauniiseen juhlapaperiin kääritty suklaaleivos kello viiden teetä varten. Mutta teehetket saattavat olla myös puuduttavia, ja leivokset kuivahtaneita. Tarinasta puuttuu jännite.
Draamankari heilahtelee ja nuokahtelee pahasti. Tapahtumat tukahtuvat hillitysti heiteltyjen nokkeluuksien ja prameiden teatteripukujen kahinan alle. Ehkä niin on tässä tarkoitettukin: sota ei oikein tunnu sodalta vaan esitykseltä sodasta. Kuolema ei tunnu kuolemalta vaan epämääräiseltä symbolilta kuolemasta. Teatterimaailmaan etäännyttävä tyyli sopii – mutta elokuvan katsojan se jättää valitettavasti kylmäksi. Tapainkuvauksena ja hiottuna epookkina Mrs Henderson esittää on yhtä kaikki napakymppi. Siksi sille on valmis antamaan osan synneistä anteeksi.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Sandrew Metronome Distribution Finland