Moni nykyaikuinen keräili lapsena pullonkorkkeja. Montako näistä korkeista muistat? Kysyimme panimoilta, mitä kokoelman kuva-aiheet kertovat!
Moni nykyaikuinen keräili lapsena pullonkorkkeja. Saimme haltuumme vanhan pullonkorkkikokoelman, jonka korkeista moni tuo muistoja mieleen! Kysyimme panimoilta, miksi korkkien kuva-aiheita vaihdetaan, ja mitä kokoelman kuva-aiheet kertovat.
"Korkit olivat ennen iso juttu"
– Korkit olivat ennen iso juttu, muistelee markkinointijohtaja Olli Heikkilä Olvi Oyj:stä.
Pullonkorkkien kulta-aikaa elettiin menneinä vuosina, kun tuotteet myytiin valtaosin pullossa.
– Tölkin osuus 1990-luvulla oli vain noin viisi prosenttia. Nykyään tölkki dominoi, Heikkilä kertoo.
Olvin korkit kokoelmassa ovat 1990-luvulta tai Heikkilän mukaan "sen kahta puolta".
– Korkkeja vaihdetaan aika ajoin, kuten muutenkin graafisia elementtejä. Vaihdosten tarkoitus on pitää tuote ajassa, sillä visuaalinen koodisto muuttuu koko ajan, Heikkilä sanoo.
Olvin "tynnyrilogo" on vuoden 2019 korkeissa hyvin samanlainen kuin 1950-luvulla.
– Olvin kuuluisa tynnyrilogo on esiintynyt korkeissa vuosina 1955–2019 käytännössä aina. Tässä musta ja punainen korkki ovat juuri ne muutamat vuodet, jolloin tynnyriä ei ollut korkeissa.
"Kurkkaa korkkiin" – korkeissa myös kisoja
Korkkien keräämiselle oli myös muita syitä kuin visuaalisuus. 2000-luvun alussa, kun erilaiset kilpailut olivat vielä sallittuja, Olvi painoi korkkien alle kirjaimia. Niistä piti kerätä esimerkiksi sloganeita, jotka tuli liimata pahville ja lähettää panimolle. Näin pääsi osallistumaan kilpailuihin.
– Palkinnot olivat joskus varsin hyviä, tuhansia euroja saatettiin arpoa niiden kesken, jotka saivat kerättyä kaikki kirjaimet sloganiin. Koska korkeissa oli aakkoset aasta ööhön, kului sloganeiden keräämiseen usein koko kesä. Koska somea ei silloin ollut, puuttuvia kirjaimia oli vaikea metsästää, Heikkilä muistelee.
– Kun olin pikkupoika 1970-luvulla ja vielä 1980-luvullakin, oli korkkien keräily suosittu harrastus. Nykyään tämäkin harrastus on lähes hävinnyt, kun maailmassa on niin paljon muuta virikettä ja tekemistä.
Yksi korkeista 1970-luvun lopulta
Sinebrychoffilla korkkeja ihastelivat pääpanimomestari Tapio Kangas-Heiska ja viestintäpäällikkö Timo Mikkola. Kruunukorkeista voi olla hankalaa määritellä tarkkaa ilmestymisvuotta, koska monen juoman korkki on pysynyt muuttumattomana tai muuttunut vain vähän vuosien varrella.
– Kruunukorkit eivät vuosikymmenten aikana ole paljon muuttuneet. Kehitys näissäkin kuitenkin tuo jotain uutta, esimerkiksi uudessa Carlsberg-oluen kruunukorkissa on sisäpuolella happea imevä materiaali, "happikaappari", Sinebrychoffilta kerrotaan.
Light Beer -korkit ovat Sinebrychoffin yhä valikoimassa olevasta oluesta. Light Beer oli Suomen sekä ensimmäinen gluteeniton olut että kevytolut.
– Kyseiset korkit varmastikin 1990-lukulaisia tai vanhempia, brändi lanseerattiin jo 1980-luvun alussa. Punainen versio on todennäköisesti vanhemmasta, 1980-luvun pullosta, tyyli muuttui pelkästään siniseksi myöhemmin, Sinebrychoffilta kerrotaan.
Vihreä kesäolut oli Sinebrychoffin valikoimassa muun muassa vuonna 1992. Samana vuonna Sinebrychoff siirtyi Helsingin Hietalahdesta Keravalle.
– Olut voi olla valmistettu myös Porissa, koska sitä valmistettiin aluksi Porin panimollamme.
KOFF A -korkki on luultavasti 1970-luvun lopun Export-KOFFista.
– Tämä on todennäköisesti joukon vanhin, ainakin meidän tuotteistamme, Sinebrychoffilta kerrotaan.
– KOFF 3, jossa on vähän sinistä, on luultavasti 1990-luvun alusta, koska silloin käytettiin myös sinistä väriä KOFFissa. Punainen Karhu-korkki oli pitkään käytössä, tuo kyseinen lienee 1990-luvulta tai 2000-luvulta. Nykyäänhän Karhu-pullon korkki on musta.
Punainen korkki, jossa on havuja ja tähkä, on mahdollisesti Sinebrychoffin jouluolut. Koska tuote on ollut markkinoilla yli 30 vuotta, tarkkaa vuotta on todella vaikeaa arvioida.
Entä muistatko nämä?
