Tommi Evilä ponkaisi sensaatiomaisen pituushypyn MM-pronssimitalin päivälleen tasan 20 vuotta sitten. Evilä muistelee euforista hetkeä Helsingin Olympiastadionilla, mihin kiteytyi vuosien kurinalainen työ.
Jutun ylälaidan videolta voi katsoa Evilän MM-pronssihypyn vuodelta 2005 ja sen jälkeiset juhlat Olympiastadionilla.
Evilän kausi oli sujunut MM-kisoihin asti komeasti. Tamperelainen oli pommittanut kahdeksan metrin rajan yli useaan otteeseen ja loikkinut yli 820:n myötätuulituloksia jo pari kertaa ennen MM-kilpailuja.
– Siinä tuli monta kahdeksan metrin kisaa ja hyvää asteittaista progressiota. Tulokset pysyivät hyvinä ja oikeastaan kovenivat MM-kisoja kohti.
Erityisesti kenraali Helsingin Asics GP:ssä heinäkuun lopussa lupaili erityisen hyvää MM-kisoja ajatellen, kun hän sijoittui toiseksi tuloksella 822. Kun Evilä selvitti vielä MM-kisojen karsinnan yhdellä hypyllä, jolla rävähti Suomen ennätys 818, osattiin MM-kisojen loppukilpailustakin odottaa menestystä.
Finaali alkoi kuitenkin karmeasti kahdella yliastumisella, ja paineet olivat hurjat. Evilä muistaa, että tähän oltaisiin voitu vaikuttaa etukäteen, mutta kotietu jätettiin käyttämättä.
– Kun meiltä kysyttiin, että mitä voimme teidän urheilijoiden eteen tehdä, sanoin, että laittakaa minut sille karsintapaikalle, millä finaali hypätään. Toinen karsintapaikka oli väliaikainen paikka, ja toinen hypättiin finaalipaikalla. Minut laitettiin sitten siihen väliaikaiselle, Evilä toteaa.
Se oli lähellä koitua tamperelaisen kohtaloksi, mutta toisin kävi. Hän kesti kahden rastin paineet ja ponkaisi kolmannella yrityksellään tuloksen 816, millä nousi loppukilpailussa viidenneksi.
Stadion pidätti hengitystään
Lopulta loppukilpailun viidennellä kierroksella tärähti sitten kunnolla.
– Juoksu kulki tosi hyvin, lankulla asento oli melko hyvä ja hyppy nousi kivasti, Evilä muistelee.
– Mutta se lähti vähän kippaamaan nokalleen ja kiertymään yli, niin ettei loppukurotusta saanut tehtyä parhaalla mahdollisella tavalla. Se oli kuitenkin hyvä ja rento suoritus, niin kuin huippusuoritukset yleensä ovat.
Kun tulos 825 rävähti tauluun, repesi stadion huutoon, sillä Evilä nousi sillä hetkellä kolmanneksi. Hyppääjän omilla kasvoilla ei vielä ollut kuitenkaan juhlimisen merkkejä. Ranskan Salim Sdiri leiskautti viimeisellä kierroksella kunnon siivun, jonka mittauksen aikana koko Olympiastadionin yleisö pidätti hengitystään hiirenhiljaa.
– Siinä oli kyllä pitkät hetket, kun sitä hyppyä mittailtiin. Mietin, että tuleeko se ohi vai eikö se tule, Evilä kertaa pitkältä tuntuneita sekunteja.
Sdirin hyppy kantoi lopulta lukemiin 821.
– Oli sellaista huumaa. Juhlittiin ja kiitettiin yleisön kanssa toisiamme puolin ja toisin – tietysti myös oman porukan kanssa: valmentajaisä ja äitee oli siellä sekä puoliso. Muutama päivä meni unenomaisissa fiiliksissä, Evilä muistelee uransa huippuhetkeä.
– Olihan se todella hieno ja erittäin jännittävä kisa. Ja kun sentillä tuli pronssia – mullistava kokemus.
Ruokakikkailu pelasti
Evilän uran huippu osui vuoteen 2005, sitä ennen oli ollut muutama hankala kausi.
– Minun urani oli ollut aika loukkaantumisten sävyttämää, mutta siihen tuli hyvä periodi. Hallikausikin lähti hyvin liikkeelle, ja taisin jäädä kaksi senttiä halli-EM-pronssista.
Se oli kova paikka.
– Taisin medialle sen jälkeen jutella itkua tihrustaen suurella tunteella, että seuraavan kerran kun olen näin lähellä mitalia aikuisten arvokisoissa, otan sen. Päätin, että tämä ei enää toistu.
Niin myös tapahtui. Harjoituskausi lähti käyntiin hyvin. Yksi Evilän onnistuneen kauden kulmakivistä oli onnistunut Portugalin leiri, mikä oli kuitenkin suurimmalta osalta maajoukkueurheilijoita melkoinen farssi.
– Kun pääsin paikan päälle, siellä oli kauhea vatsatautiepidemia päällä. Olin yksi harvoista urheilijoista, joka siltä välttyi, kun minulla oli vähän erilainen ruokavalio kuin muilla, Evilä paljastaa.
Taustalla oli urheilijan kokonaisvaltainen halu kääntää kaikki kivet menestyksen eteen, jotka käännettävissä oli.
– Minulla oli ensinnäkin kaikki puurokamat himasta tuotuna mukaan. Aamupala, kun ei tiennyt, mitä on tarjolla – oli pikakaurapuuroja ja siihen rypsiöljysilmä ja sen lisäksi mittasin sekaan proteiinijauhetta, ex-hyppääjä kertoo.
– Lounaat olivat sellaisia, että söin vähärasvaista sulatejuustoa, höyrytettyjä kasviksia ja purkista herkkusieniä – tähän tyyliin vedettiin.
Äärimmäisyyksiin ei menty, mutta ruokapuolellakin kaikki tehtiin vähintäänkin tarkasti.
– Kaikki makeiset ja muut olivat pannassa. En mitenkään punninnut – vireystila ja peili kertoi missä mennään, Evilä kertoo.
Ravintopuoli ei suinkaan ollut ainoa, mitä taustalla tehtiin menestyksen eteen.
– Tein vuodesta 2001 asti mentaalista harjoittelua ja 2000 luvun alusta takanani oli kokonainen tiimi. Valmentautuminen oli toisin sanoen kokonaisvaltaista, mitä se urheilijoilla nykyäänkin on.
Onnistuneen leirin ja harjoituskauden jälkeen hyvät tulokset harjoituksissa ruokkivat menestystä kisoissa, minkä ansiosta MM-näyttämölle asteli itsevarma urheilija.
– Se ei ollut yhtäkkistä hetken huumaa, vaan homma alkoi ikään kuin materialisoitumaan uskon päälle, joka muuttui hyvien suoritusten myötä itseluottamukseksi.
Vuosien työ materialisoitui lopulta yhteen kovimmista suomalaisista yleisurheilusuorituksista, MM-kisojen pituuspronssiin.
– Kunto oli erinomainen ja ajoitettu siihen hetkeen. Se oli yhtä euforian ilotulitusta.