Tänä talvena on puhuttu paljon siitä, että yhdistetyn miestä Anssi Koivurantaa voitaisiin kenties käyttää MM-Liberecissä myös mäkihypyn joukkuekilpailussa. Asetelma ei ole aivan tavaton, sillä jo Lake Placidin MM-kilpailuissa 1950 Heikki Hasu kilpaili yhdistetyssä ja osallistui myös maastohiihdon 4 x 10 kilometrin viestiin.
Yhdistetyssä Hasu otti mestaruuden, viestissä Suomen joukkue nousi hopealle. Kaksi vuotta aikaisemmin Hasu oli ottanut yhdistetyn kultaa St Moritzin olympialaisissa. Vuonna 1952 olympialaiset käytiin Oslossa. Siellä Hasu oli jälleen viestissä mukana ja tällä kertaa tuli kultaa. Yhdistetyssä hän jäi sillä kertaa hopealle niukasti Norjan Simon Slåttvikille hävinneenä. Vaikka Hasu taitoi mäkihypynkin, hänet tiedettiin nimenomaan hurjaksi hiihtäjäksi.
Hasu syntyi talonpoikaissukuun Anjalankoskelle vuonna 1926. Veri veti urheilemisen pariin, ennen kaikkea hiihtoladulle ja hyppyrimäkeen. Aivan Hasujen kodin lähettyvillä oli hyppyrimäki, josta pystyi leiskauttamaan tuollaisia 20 metrin siivuja.
Sota kosketti läheltä myös Hasua. Rintamalle hän ei ehtinyt, mutta toimi silti vapaaehtoisena rintamalinjojen takana 17-vuotiaana. Kun sota päättyi, aloitti Hasu asevelvollisuutensa suorittamisen. Harjoitteleminen siinä ohessa ei ollut ihan helppoa. Silti Hasu oli olympiaehdokkaana vuonna 1948, mikä takasi hänelle valtiolta hiihtohousuja, rukkasia, monoja, ylimääräisen litran maitoa päivässä sekä puoli kiloa voita ja sokeria kuukaudessa. Näillä eväillä Hasu kisoihin lähti. Hämmästys oli suuri, kun 21-vuotias suomalaisnuorukainen otti norjalaisten ylivoimaisesti hallitsemassa lajissa kultamitalin.
Vuonna 1950 MM-kisat käytiin Yhdysvalloissa. Mäkiosuus hypättiin Lake Placidissa. Hasu kolautti nilkkansa harjoitushypyissä ja jalkaan tuli pieni murtuma. Silti hän hyppäsi sitkeästi kilpailun läpi, vaikka alastuloissa nilkka oli erittäin kipeä. Hasu jäi mäkiosuuden viidenneksi, voittoon hyppäsi norjalainen arkkivihollinen Simon Slåttvik. Eroa tuli rajusti, Hasulla oli hiihto-osuudella kurottavana peräti viisi minuuttia.
Lumenpuutteen takia jouduttiin hiihto-osuus siirtämään Rumfordiin. Siellä lunta totisesti oli. Kun kilpailijat saapuivat Rumfordiin, tuli Lake Placidista tieto, että sielläkin satoi lunta kuin viimeistä päivää…
Rumfordin latu oli hyvin pehmeä ja pöpperöinen, mikä sopi kovana hiihtäjänä tunnetulle Hasulle. Hän ei ollut suinkaan luovuttanut, vaikka ero kärkeen oli hurjan suuri. Mitä kehnompi oli keli, sitä enemmän eroa olisi mahdollista repiä. Hasu paahtoi ladulla kuin viimeistä päivää ja eroa Slåttvikiin syntyi tasaisen tappavalla tahdilla. Maalissa sitä oli peräti 5 minuuttia ja 36 sekuntia. Slåtvikin edelle nousi myös toinen norjalainen Ottmar Gjermundshaug. Hän oli hiihto-osuuden toiseksi nopein, mutta hävisi Hasulle silti 2.34. Lopputuloksissa Hasu oli ykkönen vain 3,2 pisteen erolla. Hänen hiihtonsa oli yksi yhdistetyn historian kovimmista.
Hasu valittiin Vuoden urheilijaksi sekä 1948 että 1950. Hasu hiihti voittoon vielä Salpausselällä 1953, mutta sen jälkeen hän ei enää kilpaillut vaan keskittyi viljelemään maata kotitilallaan. Miehen kansansuosio oli valtava, sillä hän oli jo nuorena miehenä nostanut sodasta toipuvan kansakunnan itsetuntoa ja tuonut suomalaisille kaivattua iloa raskaiden vuosien jälkeen. Hasu oli 54 vuoden ajan ainoa suomalainen yhdistetyn olympiavoittaja. Vuonna 2002 hänen seuraansa liittyi sekä sprintin että normaalimatkan voittanut Samppa Lajunen.
Kuinka ollakaan, myös Hasu eksyi politiikkaan urheilu-uransa jälkeen. Hän istui 60-luvulla eduskunnassa yhteensä seitsemän vuoden ajan Keskustan ja Maalaisliiton mandaateilla. Hän oli muutenkin aktiivinen: Hasu istui sekä Valtion urheiluneuvostossa että Veikkauksen hallintoneuvostossa ja hän kuului myös 1960-luvulla Suomen Urheiluviestin toimituskuntaan.
Anjalankosken kaupungintalon edessä on vuonna 2003 paljastettu Heikki Hasu –monumentti. Hasu täyttää maaliskuun 21. päivä 83 vuotta.
(Juttusarjan lähteitä mm: Antero Raevuori: Huippu-Urheilun maailma 4, Helge Nygren: Pitkä latu, Pentti Jussila: Suomen hiihto)
(MTV3)