Suomi isännöi parhaillaan ensimmäistä kertaa Etelämantereen yleissopimuksen osapuolikokousta Helsingissä.
Torstaina päättyvässä kokouksessa ovat mukana myös Venäjän ja Ukrainan delegaatiot. Ulkoministeriön mukaan Venäjällä on täysjäsenenä oikeus osallistua.
Etelämanner on perinteisesti haluttu pitää erossa geopoliittisista ja sotilaallisista kiistoista sekä luonnonvarojen hyödyntämisestä. Etelämannerta säätelevän yleissopimuksen osapuolet ovat kokoustaneet Helsingissä nyt viikon ajan. Paikalla on muun muassa Ukraina sekä Venäjä, joka viime syksynä pommitti Kiovassa sijaitsevaa Antarktis-tutkimusasemaa.
Etelämanner-kokouksen isäntämaasihteeristön päällikkö Tiina Jortikka-Laitinen ulkoministeriöstä korostaa kokouksen luonnetta tutkijoiden ja asiantuntijoiden kohtauspaikkana.
– On pyritty siihen, että sopimusosapuolikokoukset ovat jännitteettömiä. Tässä suhteessa se ei aivan aina onnistu, tässä nykyisessä tilanteessa. Painopiste on sopimuksen luonteessa eli tutkimuksellisessa ulottuvuudessa, johon tarvitaan kaikki mahdollinen tieto ja kaikki mahdolliset toimijat tuottamaan tietoa, hän muotoilee.
Kokouksen avauspuheenvuorossa Suomi tuomitsi Venäjän hyökkäyksen ja muistutti sodan lähes halvaannuttaneen pohjoisessa Arktisen neuvoston toiminnan. Ulosmarsseja ei tiettävästi ole nähty, toisin kuin viime vuonna Berliinissä Venäjän edustajan puheenvuoron aikana.
Torstaina päättyvältä kokoukselta odotetaan vahvaa viestiä ilmastotoimien kiireellisyydestä. Jäätiköiden sulaminen maailman kylmimmällä alueella vaikuttaisi merivirtoihin ja merenpinnan nousuun.
Kokouksessa on käsitelty myös turismin kasvua Etelämantereella.
– Matkailijoita on jo nyt noin 100 000 vuodessa, mikä on merkittävä hypähdys covidia edeltävästä vuodesta. Mikäli turismi kasvaa tätä vauhtia, siitä saattaa tulla ongelma, koska se tuppaa ulottumaan hyvin pienille alueille ja silloin sillä olisi haittavaikutuksia alueen hyvin herkälle luonnolle, sanoo Tiina Jortikka-Laitinen.
Vuonna 1959 solmittu Etelämannerta koskeva sopimus on osa kansainvälistä sopimusjärjestelmää. Sopimuksen ytimessä on Etelämantereen pyhittäminen rauhanomaiselle tutkimukselle.
Sopimus jäädyttää esitetyt aluevaatimukset ja kieltää kaiken sotilaallisen toiminnan Etelämantereella. Sopimus kieltää myös ydinräjäytykset ja ydinmateriaalin tuomisen Etelämantereelle. Suomi hyväksyttiin sopimuksen täysjäseneksi vuonna 1989.