Muun muassa sosiaalisen median kautta suurta mielenkiintoa herättänyt Soita Mummolle -kampanja on nostanut esille vanhusten suurimman vitsauksen, yksinäisyyden.
Tänään vietettävä Soita Mummolle -päivä huipentaa Soita Mummolle -kampanjan, jonka tarkoitus on ollut herkistää kansalaisia huomaamaan seniori-ikäisten yksinäisyys. Tärkeässä osassa on myös toimiminen, sillä kampanja pyrkii aktivoimaan ihmisiä soittamaan omille isovanhemmilleen.
Seniori- ja vanhustyötä tekevän HelsinkiMission toiminnanjohtaja Olli Valtonen on kampanjan hengessä mukana.
- Vanhusten yksinäisyys on HelsinkiMissiolle erittäin läheinen asia. Soita Mummolle on aivan loistava kampanja, joka on koko yhteiskuntaa rakentavaa hyväntekeväisyyttä.
Soita Mummolle on kerännyt esimerkiksi Facebookin kautta jo yli 4 000 fania. Vanhusten yksinäisyys koskettaa suomalaisia, ja se on huomattu myös HelsinkiMissiossa.
- Meillä on vuosittain kampanjoita, joiden tarkoitus on kiinnittää huomiota vanhusten suurimpaan vitsaukseen, yksinäisyyteen. Olemme olleet hämmästyneitä ihmisten vastaanottavaisuudesta.
Puhelin hyvä väline torjua yksinäisyyttä
Vanhusten yksinäisyys ei välttämättä tarkoita sitä, että hän on maailmassa täysin yksin.
- Vanhuksella voi olla perhe ja arkipäivän kontakteja, mutta kaverit alkavat kuolla ympäriltä. Tämän huomaaminen luo vanhuksen elämään tietyn virityksen. On myös olemassa sellainen porukka, joka on täysin yksin. Heillä ei ole kontakteja perheeseen, ja jos heillä on vielä sairauksia, niin yksinäisyden määrää voi vain kuvitella, Helsinkimission Valtonen sanoo.
Soita Mummolle -kampanjan puuhanaisen Stefania Passeran tekemän nettikyselyn mukaan 46 prosenttia suomalaisista käy isovanhempiensa luona vain pari kertaa vuodessa.
Syitä harvoihin kyläilyihin voi olla monia, joten kampanjalla muistutetaan siitä, että kuulumisia voi kysellä ja kertoa myös puhelimitse. Puhelin onkin hyvä väline yksinäisyyden torjumiseen puolin ja toisin.
- Meillä Helsinkimissiossakin on ikäihmisten palveleva puhelin Aamukorva, joka tarjoaa kuuntelijan päivän yksinäisinä tunteina. Se päivystää aamulla viidestä yhdeksään, jolloin ihminen on tutkimusten mukaan ahdistunein - auringon noustessa, päivän ja elämän alkaessa.
Valtonen ei ole yllättynyt vähäisestä kyläilyprosentista, mutta eräs asia jaksaa yllättää hänet kerta toisensa jälkeen.
- Miten voi olla mahdollista, että me jätämme omammekin, kaikkein läheisimmätkin yksin? On outoa, että lapset eivät pidä vanhempiinsa yhteyttä.
"Suomalainen kulttuuri ei ole sosiaalinen"
Soita Mummolle -kampanjan käynnistänyt italialainen Stefania Passera uskoo, että vanhusten tilanne on huono ympäri Eurooppaa, mutta erityisesti Suomessa moni unohtaa omat isovanhempansa.
Valtonen uskoo, että yksi syy tähän on suomalaisten pyrkimys yksinoloon.
- Tiedän, että moni voi hermostua kun sanon näin, mutta mielestäni suomalainen kulttuuri ei ole kovin sosiaalinen. Me rakastamme sitä, että meillä ei näy naapuriin. Kaupungitkin suunnitellaan niin, ettei yhteisiä tiloja juurikaan ole. Uskoisin, että tämä on kuitenkin muuttumassa, ja seuraavat sukupolvet ovat yhteisöllisempiä.
Yksinäisimmät vanhukset palvelutaloissa
Valtonen kertoo havainneensa, että yksinäisimmät vanhukset löytyvät maalta - ja yllättäen palvelutaloista.
- Palvelutalo on nerokas keksintö, jota ei ole osattu hyödyntää riittävästi. Vanhuksen aloitekyky voi olla heikentynyt, mikä voi käytännössä tarkoittaa sitä, että vanhus istuu palvelutalon ruokapöydässä eikä ole kuitenkaan kenenkään kanssa tekemisissä.
Valtosen mukaan palvelutalo on mainio paikka ikääntyneelle, jos siellä on joku operaattori pyörittämässä arkea, ryhmiä ja kerhoja sekä aktivoimassa vanhuksia osallistumaan.
Vanhus myös unohtuu omaisilta palvelutaloon helposti.
- Saan paljon postia ja palautetta ihmisiltä, jotka ovat närkästyneitä siitä, että omainen on vanhainkodissa tai sairaalassa eikä ole päässyt moneen viikkoon ulos. Minun tekisi mieli kysyä näiltä ihmisiltä, että missä helvetissä sä olet ollut, myös Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnassa toimiva Valtonen sanoo.
- On muotia haukkua sairaaloita ja palvelukeskuksia huonosta hoidosta, mutta itse ei laiteta tikkua ristiin.
Lue myös: