Miten kirja päätyy valkokankaalle?

Yksi lensi yli käenpesän, Suden vuosi, Da Vinci koodi, Revolutionary Road… Moni tuttu elokuva perustuu maineikkaaseen kirjaan. Matila Röhr Productions Oy:n tuottaja Ilkka Matila arvioi, että esimerkiksi Hollywoodissa toteutuneista elokuvista nykyään jopa kahdeksan kymmenestä on ilmestynyt ensin kirjana. Yhä useammin lupaavien romaanikäsikirjoitusten elokuvausoikeudet myydään jo ennen kuin sivuakaan on painettu.

Parhaillaan Suomessa ovat tekeillä filmit muun muassa Veikko Huovisen kirjasta Havukka-ahon ajattelija ja Miika Nousiaisen romaanista Vadelmavenepakolainen.

Tapaus Vadelmavenepakolainen

Kirjan vieminen valkokankaalle on monen tahon yhteistyötä. Ilkka Matila kertoo, että esimerkiksi Vadelmavenepakolainen löytyi perinteistä tietä elokuva- ja kirjankustannusyhtiöiden keskusteluissa.

– Yleensä minulla on korkea pino luettavia kirjoja. Vadelmavenepakolainen oli aikanaan pinon alimmaisena. Otavan kotimaisen kirjallisuuden kustannuspäällikkö Jaana Koistisen mainospuheet nostivat sitä kuitenkin yhä ylemmäs. Lukukokemuksen jälkeen ei lopulta tarvinnut miettiä kovin montaa minuuttia, kannattaako kirja optioida ja lähteä kehittämään sitä elokuvaksi.

Vadelmavenepakolainen kertoo suomalaismiehestä, joka haluaisi olla ruotsalainen hinnalla millä hyvänsä. Jaana Koistinen kertoo huomanneensa romaanin elokuvallisuuden jo käsikirjoitusvaiheessa.

– Ajattelin, että tämä täytyy syöttää Ilkalle. Aihe oli puhutteleva ja tarina hyvin visuaalinen. Tuntui, että se voisi houkutella suurempaakin yleisöä. Tämä siis tapahtui siinä vaiheessa, kun kirja ei ollut vielä ilmestynyt. Ilmestyttyäänhän se menestyi loistavasti, mikä ei ole esikoisteokselle mitenkään varmaa.

Matila kehuu, että hänellä on ollut Koistisen kanssa hyvä osumatarkkuus menestyskirjojen suhteen.

– Monet kirjoista, joita olemme alkaneet tutkia hyvin varhaisessa vaiheessa – alkaen Lakeuden kutsusta, Suden vuodesta ja Kuutamolla-kirjasta – ovat menestyneet kaikki myös kirjakaupan hyllyillä.

Hyvä tarina ei takaa hyvää elokuvaa

Jos kirjasta on elokuvaksi, siitä on Ilkka Matilan ja Jaana Koistisen kokemusten perusteella myös kirjalliseksi kassamagneetiksi. Aina hyvä kirja ei kuitenkaan käänny hyväksi elokuvaksi.

– Olen lukenut juuri koko Harry Potter -sarjan nuorimmille lapsilleni ja nähnyt kaikki elokuvatkin. Niihin olen ollut todella pettynyt. Potterit ovat klassinen esimerkki siitä, miten monumentaalinen tarina on koetettu ahtaa hyvin kapeaan muotiin. Kuulin juuri, että viimeisestä kirjasta tehdään kaksi elokuvaa. Itse asiassa niissä jokaisessa olisi ollut materiaalia useampaan elokuvaan, jolloin elokuvatkin olisivat olleet parempia.

Elokuva on onnenpotku kustantamolle

Kirjankustantajalle kirjan filmatisointi on onnenpotku monessa mielessä. Jaana Koistinen listaa, että se on paitsi hauskaa ja inspiroivaa myös kaupallisesti hyödyllistä.

– Se tuo tekijän nimeä esille, etenkin jos elokuvasta tulee onnistunut ja hyvä – ja että se ylipäätään toteutuu. Filmatisoinnista päättäminen ja elokuvan tekeminen on pitkä prosessi. Elokuva ei ole valmis silloin kun kirjan hype on voimakkaimmillaan, vaan vasta vuosien päästä. Silloin tehdään usein toki kirjasta pokkariversio leffakannella. Tälläkin tavalla saadaan tekijän nimeä esiin.

Ilkka Matila uskoo, että kustannusyhtiön ja elokuvantekijöiden yhteistyö on ennen kaikkea kirjailijan etu. Hän ei tosin pääse filmatisointioikeuksilla varsinaisesti rikastumaan. Eniten rahaa kertyy yllättäen silloin, jos elokuvan teko viivästyy.

– Kirjan optioaika lakkaa tietyn ajan kuluttua, ja sen jälkeen se täytyy uudistaa. Mitä kauemmin elokuva viivästyy, sitä mukavampi potti kirjailijalle kertyy.

Matilan mielestä kirjan filmatisoinnin merkitys kirjan myyntiin on huomattava.

– Esimerkiksi Heikki Hietamiehen Äideistä parhain -kirjaa oli myyty ennen elokuvan ulostuloa kymmenisen tuhatta kappaletta. Tällä hetkellä mennään useissa kymmenissä tuhansissa. Filmatisointi lisää mahdollisesti jopa kirjailijan muiden kirjojen myyntiä.

Vares karkasi käsistä

Jos hyvästä romaanin käsikirjoituksesta on kiinnostunut useampi kuin yksi tuotantoyhtiö, kirjan kustantaja voi kilpailuttaa tarjoukset. Jaana Koistisen mukaan on kuitenkin tärkeintä, että teos pääsee hyviin käsiin.

Ilkka Matila kertoo, että vaikka hyvistä tarinoista kilpaillaan, kilpailua ei käydä verissä päin. Jo hankitustakin teoksesta ollaan valmiita tarpeen vaatiessa luopumaan.

– Minulle on käynyt useammankin hankkeen kanssa niin, että en ole löytänyt keinoa kehittää hanketta, johon minulla on oikeudet. Sitten ne ovat siirtyneet jollekulle toiselle. Näin kävi esimerkiksi Reijo Mäen Vares-kirjojen kohdalla. Meillä oli oikeudet siihen pari–kolme vuotta, mutta emme löytäneet siihen sellaista elokuvan muotoa, joka olisi miellyttänyt meitä. Sitten yhtenä päivänä soittivat kirjailija ja Markus Selin. Loppu on historiaa: Vareksista on nyt tehty kaksi erittäin menestyksekästä ja hyvää elokuvaa – ja hyvä niin. Tärkeintä on, että hanke lähtee liikkeelle oikeassa muodossa.

Kirjailija pidetään ajan tasalla

Toiset kirjailijat seuraavat kirjansa elokuvaamista sivusta. Toisia se kiinnostaa kovasti. Jaana Koistinen kertoo, että esimerkiksi Virpi Hämeen-Anttila on hyvin perehtynyt elokuviin ja kiinnostunut omien teostensa jatkojalostamisesta.

Ilkka Matila pitää kirjailijan tyytyväisenä kaikissa omissa hankkeissaan.

– Joka kerta, kun esimerkiksi käsikirjoitus muuttuu oleellisella tavalla, pyrin luettamaan sen kirjailijalla ja hyväksyttämään muutokset ainakin jollain tasolla – ettei siten tule väärinkäsityksiä. Niistäkin on ikäviä kokemuksia.

Äideistä parhain -elokuvan yllätys

Jaana Koistinen ja Ilkka Matila hehkuttavat yhdessä tehtyjä elokuviaan. Koistisen lemmikki on Katja Kallion Kuutamolla. Matila muistelee Heikki Hietamiehen Äideistä parhain -elokuvan tekemistä. Hanke osoittaa, miten elokuva ja kirja ovat samasta alkuperäistarinasta huolimatta itsenäisiä teoksia – ja voivat joskus yllättävällä tavalla täydentää toisiaan.

– Äideistä parhain -kirjaan pohjautuvaa käsikirjoitusta oli tekemässä neljä eri ihmistä. Luetimme käsikirjoituksen Heikillä loppuvaiheessa. Olin ihan varma, että siitä tulee paljon sanomista, koska se oli muuttunut niin paljon alkuperäisteoksesta.

Äideistä parhain kertoo Ruotsiin lähetetyistä sota lapsista pienen Eero-pojan näkökulmasta. Alkuperäisteoksessa Eeron ruotsalaisperheessä oli poika. Elokuvan lopullisessa käsikirjoituksessa hänen tilallaan on kuollut tytär.

Hietamies kertoi Matilalle illallisen äärellä, että elokuvan lopullinen käsikirjoitus muistutti hänen omia kokemuksiaan sotalapsena Skånessa paremmin kuin hänen fiktiivinen kirjansa.

– Hän ei ollut halunnut tai uskaltanut kirjoittaa sitä niin, vaan muutti todellisen tarinan fiktiiviseksi. Niin siis neljän käsikirjoittajan ansiosta ja ties kuinka monen käsikirjoitusversion jälkeen olimmekin alkuperäistarinassa. Joskus totuus on todella tarua ihmeellisempi!

Kuuntele Ilkka Matilan ja Jaana Koistisen Radio Novan Helmi-hetken haastattelu ja lue Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen-kirjan esittely.