Miten käy Italian — suunta kohti syvempää kriisiä?

Italia on muiden euroalueen maiden tapaan taantuman kynnyksellä. Maan talouskehitys on hidasta ja julkisen sektorin talous epätasapainossa.

Julkinen sektori on ollut epätasapainossa jo pitkään: valtion menot ovat olleet suuremmat kuin tulot. Valtion keräämillä verotuloilla ei ole enää aikoihin kyetty kattamaan pakollisia menoja kuten eläkkeitä tai palkkoja. Niiden maksuun Italian on pitänyt ottaa velkaa.

Italian julkinen velka onkin jo yli 1 800 miljardia euroa.

– Se on niin iso erä, että kun korot tässä pikkuisen muuttuvat, myös korkomaksut muuttuvat epämiellyttävän nopeasti, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLAn kansainväliseen talouteen erikoistunut tutkija Paavo Suni.

– Italia tarvitsee koko ajan velkaa saadakseen taloutensa pyörimään.

Eurokriisin keskeisin elementti sijoittajien käyttäytyminen — ja pelko

Lokakuun lopulla Italia vakuutteli muille euromaille kykyään saada julkinen sektorinsa parempaan kuntoon.

Muun muassa eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri (sd.) kritisoi Italian käsitystä omasta taloudenpidostaan ja piti Italian vakuutteluja kansallisen ylpeyden värittäminä.

Sunin mukaan Italialla kuitenkin on varsin hyvät mahdollisuudet saada asiansa kuntoon, mutta se vaatii todellisia muutoksia julkisen sektorin hoidossa.

– Riittävällä pontevuudella päätöksiä ei ole vielä tehty. Italia ylipäätään on selvästikin spekulatiivisen hyökkäyksen kohteena. Maalle on jo tulossa vakava likviditeettikriisi. Korot ovat nousseet. On olemassa sellainen vaara, että tämä likviditeettikriisi kehittyy maksuvalmiuskriisiksi, sanoo Suni.

Italia on saanut tartuntansa Kreikasta. Kuvio on itseään ruokkiva.

– Investoijat ovat pelästyneet: pystyykö Italia hoitamaan ongelmansa? Nyt investoijat siirtävät rahojaan muihin maihin kuten esimerkiksi Saksaan, joka nostaa korkojaan ja lisää siten osaltaan tätä epäluottamusta. Samanaikaisesti kun talousnäkymät ovat heikentyneet, osakekurssit ovat kehittyneet hyvin heikosti.

Sunin mukaan Italia on pyrkinyt painottamaan julkisen sektorinsa epätasapainoa paremmin kuin mitä markkinareaktioista voisi päätellä.

Lue lisää:

Lue myös:

    Uusimmat