Kristitty maailma juhlii joulua Jeesuksen syntymäpäivänä. Tämä kristillinen lisä keskitalven pimeään juhlaan on kuitenkin suhteellisen nuori traditio.
Joulu on alunperin ollut auringon juhla ja sen uskotaan syntyneen maanviljelyskulttuurin mukana noin 4 000 vuotta sitten. Maanviljelyksen myötä auringon liikkeistä tuli kuun liikkeitä tärkeämpiä. Täällä pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden pimeintä päivää, talvipäivänseisausta, onkin pidetty auringon syntymäpäivänä, sillä siitä eteenpäin päivä pitenee ja "aurinko kasvaa". Myös monien jumalien ja esimerkiksi Rooman keisareiden uskottiin syntyneen tuolloin. Päivä oli juuri sopiva kaikelle pyhälle.
Mesopotamialainen Zagmuk
Muinaisessa Mesopotamiassa Zagmuk-nimistä juhlaa juhlittiin kaksitoista päivää vuoden pimeimpänä aikana. Silloin jokaisen tuli auttaa kaaosta vastaan taistelevaa Marduk-jumalaa puhdistautumalla vuoden aikana tehdyistä pahoista teoista. Nämä pahat teot annettiin "syntipukille". Myös kuningas luopui päiväksi vallastaan ja kuninkaan arvomerkit ja pahat teot annettiin syntipukille, joka sai päivän ajan nauttia kaikesta virkaan kuuluvasta ylellisyydestä. Seuraavana päivänä syntipukki sitten uhrattiin ja päästettiin manalaan taistelemaan Marduk-jumalan rinnalla.
Saturnalia – nykyjoulun esikuva?
Antiikin Roomassa joulunaikaan juhlittiin maanviljelyksen jumalan Saturnuksen
syntymäpäivää, eli Saturnaliaa. Saturnalian ajan juhlallisuudet ja juhlamieli muistuttavat pitkälti meidän nykyaikaisia joulumenoja. Saturnalian aikana perinteiset hierarkiat unohdettiin, orjat olivat tasavertaisia herrojen kanssa sekä riidat sovittiin. Kaikki työnteko ja kaupankäynti keskeytettiin juhlan ajaksi. Saturnaliaan tärkeänä osana kuului myös lahjojen anto sekä pidot, joista ruoka ja viini ei loppunut kesken. Myös tulia ja kynttilöitä sytyteltiin ja paikkoja koristeltiin mm. laakerinseppeleillä ja vihertävillä oksilla.
Skandinaavien ja kelttien Jule
Skandinaviassa ja Pohjois-Euroopan kelteillä oli tapana juhlia vuoden pimeimpään aikaan hyvin samantapaisesti kuin antiikin Roomassakin. Tätä talven juhlaa Norjassa kutsuttiin nimellä Jule (engl. Yule, ruots. Jul). Silloin oli tapana polttaa joulupölkky karkottamaan pimeän henkiä. Tulen uskottiin antavan lisävoimia auringolle ja pölkyn kipinöistä pystyttiin myös ennustamaan tulevaa. Joulupölkyn nykymuotona voidaan pitää joulukuusta. Nykymuotoinen joulukuusi on kuitenkin lähtöisin protestanttisesta Saksasta, jossa puu symboloi paratiisin tiedon puuta ja se usein koristeltiin omenoilla (syntiinlankeamuksen symboli) sekä öyläteillä (katumuksen symboli).
