Mäkihypyn entinen olympiavoittaja Jani Soininen ryhtyi uransa jälkeen myymään moottoripyöriä.
Muistissa ovat niin menestyksekkäät Naganon olympialaiset kuin vuoden 2001 Lahden MM-kisojen yllätys-dopingtestit, joihin Soininen haettiin saunan lauteilta. Mäkihyppyammattilaisen tiukka ruokavalio vaihtui heti uran päätyttyä ja se vaati totuttelua.
Vuonna 1999 urheilumaailma kohahti saksalaisen mäkihyppääjä Sven Hannawaldin valokuvasta. Langanlaiha mäkihyppytähti näytti jo lähes sairaalloiselta luiden törröttäessä ihon läpi.
Vastaavia kuvia ei julkaistu Suomen suurimmista mäkihyppytähdistä, mutta vuoden 1998 olympiavoittaja Jani Soininen tietää varsin hyvin mitä huippuhyppääjältä vaaditaan. Siksi ei voi pitää isona yllätyksenä mitä tapahtui vuonna 2001 kun Soininen ripusti hyppypukunsa lopullisesti naulaan: Ensimmäinen aktiiviuran jälkeinen vuosi toi 20 kiloa lisäpainoa.
- Söin varmaan vähän liian vapautunein mielin. Tottumukset menivät ihan päälaelleen ja liikunta jäi pariksi kolmeksi vuodeksi. Sehän tarttui sitten kaikki kiinni, Soininen muistelee MTV Sportin haastattelussa.
- Kun oli elänyt salaatilla ja kanafileillä ja terveellisellä ruoalla, niin kyllä sen jälkeen makkarat ja muut kiinnosti. Kyllä se (ruokavalio) melkein päälaelleen kääntyi.
Soininen tajusi, että muutos oli ollut turhan nopea ja alkoi jälleen urheilla. Talvisin mies vietti aikaa hiihtoladulla ja kesäisin enduropyörän selässä.
- Siinä vaiheessa kun itse tajuaa, että on tullut painoa ja on huonossa fyysisessä kunnossa, on pakko tehdä jotain. Jos ajattelee, että vuodessa tuli 20 kiloa lisää… Kun ottaa sementtisäkin syliin ja kokeilee, niin onhan se aika paljon.
Jyväs-Marinen toimitusjohtaja
Lopettamisen jälkeen Soinisen kaveri Tero Kivelä houkutteli ystävänsä lähtemään mukaan Jyväs-Marine-yritykseen. Liike myy mm. moottorikelkkoja, veneitä, perämoottoreita ja moottoripyöriä. Soininen hyppäsi Kivelän kelkkaan ja vastaa paitsi moottoripyöristä ja mopoista, pyörittää myös yritystä toimitusjohtajan tittelillä.
Vuosi oli 2002 kun Soininen teki päätöksensä lähteä mukaan Jyväs-Marineen Kivelän ja rallista tutun Harri Rovanperän kanssa. Viimeisen hyppynsä Soininen hyppäsi Rovaniemen SM-kisoissa keväällä 2001.
- Kauden jälkeen on aina kuukauden loma. Sen aikana ei tullut motivaatiota jatkaa. Sitten kului toinenkin kuukausi ja jossain vaiheessa huomasi, että oli jo liian myöhäistä.
Lopettamispäätös tuli kuin itsestään.
- Olin ehkä kypsä siihen reissaamiseen. 10 vuotta ja 200 vuorokautta vuodessa reissussa.
- Viimeisellä kaudella olin kuitenkin voittanut yhden maailmancupin kisan ja näyttänyt itselleni, että pystyn voittamaan kisoja.
Doping-testiin saunan lauteilta
Lahden MM-kisat vuonna 2001 jäivät Soinisen viimeisiksi arvokisoiksi. Menestys oli vain kohtuullista. 2001 jäi historiaan aivan muista kuin urheilullisista syistä. Doping-käryt tahrasivat kisojen maineen. Soininen kiistää, että Lahden tapahtumilla olisi ollut vaikutusta lopettamispäätökseen.
- Toki siellä oli kohua. Muistan kun mekin juoksimme jossain yllätys-dopingtesteissä. Taisin olla Hautamäen Matin kanssa saunassa kun joku soitti meidän kämpän ovikelloa ja tuli hakemaan dopingtestiin. Ei siinä auttanut kuin mennä.
Lahden jälkeen Soininen hyppäsi vielä Rovaniemen SM-kisoissa, mutta sitten hypyt jäivät. Uusi elämä oli edessä ja siihen kuului moottoripyörät ja mopot.
- Se tuntui heti mielenkiintoiselta. Ei sitä tarvinnut kauan pähkäillä.
Parin viikon pohdiskelun jälkeen Soininen vastasi myöntävästi. Hän on koulutukseltaan automatiikka-asentaja, mutta niitä töitä hän ei ole tehnyt päivääkään.
- Aika tietämätön olin kaupankäynnistä. Tuotteet olivat kuitenkin tuttuja kun olen ajanut moottorikelkoilla ja pelillä ja vehkeillä. Työtä tekemällä oppii. Yksin en olisi lähtenyt kauppaa pyörittämään, mutta meitä oli siinä kolme kaveria. Tero oli jo pyörittänyt konepuolta 10 vuotta vanhan isännän aikaan, Soininen muistelee.
Se olympiakulta
Naganon olympialaisissa Soininen voitti uransa ainoan henkilökohtaisen arvokisakullan. Se tuli normaalimäestä. Hän oli avauskierroksen jälkeen toisena ja kun vuoro koitti, luontoäiti koetteli hermoja. Mies joutui kertaalleen jopa poistumaan puomilta odottamaan sopivampaa tuulirakoa. Hän kesti paineet ja leiskautti luvan saatuaan itsensä kisan johtoon ennen viimeistä hyppääjää.
- Sellaisia tilanteita on ollut aiemminkin mutta ei se jokapäiväistä ole. Siinä kohtaa siihen (puomilta poistumiseen) ei kiinnittänyt huomiota. Olin vain keskittynyt suoritukseen.
- Oman suorituksen jälkeen olin vähän sitä mieltä, että riittääkö tämä? Se oli hyvä hyppy mutta en pystynyt heti tuulettamaan. ”Masa” veti sitten keskelle kumpua ja peli oli selvä.
”Masa” eli Japanin Masahiko Harada ei kestänyt kotiyleisön paineita. Joukkuekaverit kaappasivat Soinisen syleilyynsä saman tien kun Harada laskeutui rinteeseen 84,5 metrin ilmalennon jälkeen.
Naganosta oli tuliaisina myös suurmäen hopeamitali. Menestys herätti mainostajat ja Soinisella oli vientiä. Olympiavuoden jälkeinen kausi oli hänen mukaansa yksi uran vaikeimmista.
- Talvi oli täysi fiasko, Soininen täräyttää.
- Olin treenannut hyvin ja olin fyysisesti kovemmassa kunnossa kuin aiemmin. Mikään ei vaan onnistunut. Totaalinen umpisolmu. Itselläni oli varmasti kovat odotukset ja kun homma ei lähtenyt toimimaan, siitä tuli liian hankalaa itsellenikin.
Urheilu-ura ei tehnyt Soinisesta rikasta. Tulot antoivat kuitenkin rauhan miettiä hetken verran mitä seuraavaksi haluaa tehdä.
Tällä hetkellä Jani Soininen on tyytyväinen elämäänsä. Hän asuu parikymmentä kilometriä Jyväskylästä avopuolisonsa ja kolmen lapsen kanssa.