Diabetes asettaa arjelle välillä aikamoisia paineita, mutta elämä voi olla myös täyttä juhlaa sairaudesta huolimatta. Kysyimme lukijoiltamme, miten sairaus heidän elämässään näkyy. Nimimerkki "Makeinen" paljastaa, että sairaus on tuonut elämään vaikeuksia, mutta kaikesta huolimatta elämä on ollut myös antoisaa. Kirjoittaja muistuttaa verensokerimittarin käytön tärkeydestä.
Kysyimme lukijoiltamme, miten diabetekseen sairastuminen heidän elämässään näkyy. Nimimerkki "Makeinen" kertoo oman tarinansa. Hän sairastui ykköstyypin diabetekseen 21-vuotiaana. Verensokerimittarin ahkerasta käyttämisestä on ollut apua sairauden hoitamisessa.
"Sairastuin ykköstyypin diabetekseen ensimmäisen raskauden aikana ollessani 21-vuotias, eli olen nyt sairastanut sokeritautia jo kohta 40 vuotta. Silloin eivät hoidot olleet vielä kehittyneet, eikä osattukaan hoitaa kunnolla. Aluksi lääkäri määräsi sairaalassa suuret annokset insuliinia ja kielsi ehdottomasti sokerin käytön missään tapauksessa.
Suuresta insuliinimäärästä johtuen olisin ollut altis shokeille, ellen itse olisi ollut valveutunut ja mittaillut silloisella suurella verensokerimittarilla verensokeriani ja pienentänyt insuliiniannoksiani. Käytin myös edelleen leivonnassa sokeria jo silloin. Sokerihan on nykyoloissa diabeetikollekin täysin sallittua.
Synnytin ensimmäisen lapseni ja hoitelin häntä. Samalla sitten opiskelin myös ammatin. Sain hyvän viran kaupungilta, mutta siihen aikaan suhtautuminen diabeetikoihin oli kielteistä, joten työmaallani en kertonut taudistani. Vuosia olin töissä ja sitten rupesin tekemään toista lasta. Raskausaika sujui hyvin ja olin elämäni kunnossa. Kävin töissä, mieheni opiskeli ja hankimme ensimmäisen omistusasunnon. Toinen lapseni syntyi ja menin äitiysloman jälkeen töihin, kuljettaen pyörällä nuorimmaista päivähoitoon.