"Minulla on nyt ensimmäinen oma koti, jossa saan olla rauhassa ilman että kukaan lyö tai ajaa pois"

Eija* on huolehtinut alkoholisoituneista läheisistään nuoruusvuosistaan asti.

Eija ei koskaan ehtinyt tavata isäänsä. Tämä kuoli jo ennen tytön syntymää. Eijan äiti löysi itselleen uuden miehen, mutta mies ei hyväksynyt tyttöä. Kun Eija oli 17-vuotias, alkoholisoitunut isäpuoli ajoi hänet kotoaan lopullisesti.

– Sain käteeni matkarahat isän synnyinseuduille ja pienen kassillisen vaatteita.

Vieraalla paikkakunnalla Eija löysi onnekseen nopeasti töitä.

– Tutustuin myös tulevaan mieheeni. Ei siinä ollut kyse rakastumisesta, minun piti vain takertua johonkin, olinhan yksin ja rahaton.

Pari meni naimisiin ja sai kaksi lasta.

Yksinhuoltajan elämä oli köyhää

Avioliitto päättyi viiden vuoden jälkeen, ja Eija jäi yksin kahden lapsensa kanssa.

– Siskopuoleni muutti myös kaupunkiin. Hän oli alkoholisoitunut, ja jouduin huolehtimaan hänestä. Minulla ei ollut töitä eikä koulutusta, joten olimme rahallisesti hyvin tiukoilla.

– Ex-mies teki kiusaa maksamalla elatusmaksuja silloin, kun häntä itseään huvitti. Yhden talven kuljin ohuilla housuilla ja kumisaappailla, Eija muistelee.

Joitakin vuosia myöhemmin Eija tapasi uuden miehen ja kihlautui tämän kanssa. Suhteesta syntyi tytär, kun Eija oli 32-vuotias.

– Miehellä oli ollut hyvät kotiolot, mutta hän oli alkoholisoitunut. Olimme seitsemän vuotta yhdessä. Sitten en enää jaksanut.

Nyt Eija oli kolmen lapsen yksinhuoltaja. Hän kävi sairaala-apulaiskurssin ja alkoi tehdä kaupungilla sijaisuuksia siivoojana.

– Kerran siivosin rappukäytävissä 40 asteen kuumeessa. En uskaltanut jäädä pois, koska pelkäsin, ettei minua enää pyydettäisi töihin.

Aviomies ajoi perheen velkoihin

37-vuotiaana Eija alkoi seurustella uuden miehen kanssa. Vuosien seurustelun jälkeen pari meni naimisiin. Mies perusti oman yrityksen, ja Eija jätti oman työnsä auttaakseen miestään.

– Ostimme omakotitalon ja teimme töitä yötä päivää. Ei mennyt kauan, kun miehelle alkoi alkoholi maistua, ja hän heittäytyi väkivaltaiseksi. Neljän vuoden ajan hän oli joka päivä hirveässä humalassa. Siinä meni oma terveyteni, talot ja kaikki.

– Yritin pyörittää yritystä, elää alkoholistin kanssa ja selvitä jotenkin arjesta. Samaan aikaan minulla saattoi olla yläkerrassani katkolta päässyt velipuoleni tai lääkkeitä väärinkäyttänyt siskopuoleni. Nukuin öitä kivinavetassa, koska pelkäsin miestäni.

Eija alkoi olla lopussa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hän laihtui 30 kiloa ja kärsi rytmihäiriöistä.

Lopulta Eija teki päätöksen. Hän päätti lähteä suhteesta heti, kun hän keväällä täyttäisi 50 vuotta ja tytär pääsisi ylioppilaaksi.

Eija sai kevään juhlat järjestettyä ja selvisi niistä kunnialla.

– Sen jälkeen olin siinä pisteessä, että itsetuhoiset ajatukset alkoivat pyöriä päässäni. Menin mielenterveystoimistoon ja pääsin kolmeksi kuukaudeksi turvakotiin, jossa sain apua käytännön järjestelyiden, kuten eron ja uuden asunnon etsimisen kanssa.

Sydän ei kestänyt

Kun elämä alkoi palata raiteilleen, Eija alkoi tehdä sijaisuuksia sairaala-apulaisena. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun ikävät uutiset tavoittivat Eijan. Ex-mies oli juonut itsensä hengiltä, ja velat kaatuivat Eijan niskaan. Eija paiski vuosia töitä minkä ehti. Rytmihäiriöt pahenivat koko ajan.

Viime talvena Eija pääsi lopulta rytmihäiriöiden vuorokausiseurantaan. Sen tuloksia oli tarkoitus käydä läpi seuraavalla viikolla. Puhelin soi kuitenkin jo muutaman päivän sisällä seurannasta.

– Kello oli puoli kahdeksan illalla. Luurin toisessa päässä oli kardiologi, joka käski minun lähteä välittömästi sairaalaan. Sydänfilmin mukaan minulla oli ollut sydänpysähdyksiä. Soitin järkyttyneenä lapsilleni ja lähdin sairaalaan. Kaikki tapahtui nopeasti. Minulle asetettiin tahdistin, ja jo seuraavana päivänä istuin kotona tahdistin rinnassani.

Eija opettelee nyt elämään tahdistimen kanssa ja keskittymään itseensä.

– Minulla on nyt ensimmäinen oma koti, jossa saan olla rauhassa ilman että kukaan lyö tai ajaa pois. Luottotiedotkin saan kuntoon aivan näinä viikkoina. Lasten ja lastenlasten takia olen jaksanut aina yrittää.

*Nimi muutettu

Studio55.fi/Tuuli Lindgren

Kuvat: Colourbox.com


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Lue myös:

    Uusimmat