Lapsi on kadonnut vuosia sitten eikä välttämättä näytä enää samalta kuin katoamishetkellä. Rikoksentekijä on karkuteillä, mutta silminnäkijät voivat kuvailla häntä. Muun muassa tällaisissa tilanteissa tarvitaan ihmistä, joka on opiskellut rikosteknistä taidetta, kuten suomalainen Heidi Kuivaniemi-Smith teki brittiyliopistossa.
Kun Suomessa tehtiin ensimmäinen kasvojensiirto, oli kirurgilla valmiina medialle annettavat havainnekuvat. Ne oli piirtänyt suomalainen, Isossa-Britanniassa asuva Heidi Kuivaniemi-Smith, joka innostui noin kymmenen vuotta sitten Forensic Art -tutkinnosta.
Forensic art tarkpottaa vapaasti suomennettuna rikosteknistä taidetta.
– Heti valmistuttuani Dundeen yliopistosta laitoin pariin suomalaissairaalaan tiedustelun, josko jossain tarvittaisiin anatomisia kuvituksia. Muutaman vuoden kuluttua Patrik Lassus kysyi sähköpostitse, teenkö vielä näitä kuvia, Kuivaniemi-Smith kertoo.
KUKA?
Heidi Kuivaniemi-Smith
Ikä: 39
Asuu Iso-Britanniassa miehensä kanssa
Koulutukseltaan sairaanhoitaja ja MSC Forensic Art, jatko-opinnot meneillään
Pian Kuivaniemi-Smith istuikin Lassuksen työhuoneella Helsingissä ja suunnitteli tämän kanssa kuvia, jotka kasvojensiirron jälkeen annettaisiin median käyttöön.
– Hän tiesi, että media haluaa heti raportoida tapauksesta, ja kuvien piti siksi olla hyvissä ajoin valmiina.
Isoisä, josta ei ollut yhtään kuvaa jäljellä
Kuivaniemi-Smith muistelee lämmöllä myös toista kokemustaan, jossa hän teki dokumenttia filmiopiskelijoiden kanssa. Häntä pyydettiin haastattelemaan erästä Steveä, joka oli sokeutunut helikopterionnettomuudessa 20 vuotta aiemmin.
Steven puhelimessa antamien kuvailuiden perusteella Kuivaniemi-Smith piirsi miehen omakuvan näkemättä häntä itse lainkaan.
– Steven perhekin sanoi, että kuva on saman näköinen. Tietysti nuoremman, koska hän ei ollut 20 vuoteen nähnyt itseään. Mutta täytyy ihailla, kuinka positiivinen kuva hänellä oli itsestään.
Toinen tärkeä projekti on ollut sellainen, jossa Kuivaniemi-Smith auttoi yli 70-vuotiasta miestä hankkimaan kuvan isoisästään.
Mies oli alun perin Intiasta, eikä hän ollut nähnyt isoisäänsä lapsuuden jälkeen. Yhden passikuvan hän oli tästä nähnyt, siinä isoisä oli ollut keski-ikäinen. Mutta tulipalo oli vienyt tämän viimeisenkin kuvan.
– Hän muisteli passikuvaa, ja minä piirsin. Olimme yhteydessä Skypellä ja sähköpostilla, sillä hän asuu Bostonissa. Pikkuhiljaa sain valmiiksi isoisän kuvan.
Lopulta miehen sukulaiselta löytyikin kuva isoisästä; ja yhdennäköisyyttä Kuivaniemi-Smithin piirtämässä kuvassa oli.
Yhdysvalloista tuli hänelle myös toinen toimeksianto: Siinä piti piirtää kasvot kuolleena löydetylle ihmiselle, jonka henkilöllisyyttä ei tiedetty.
– Sellaisia tehdään Yhdysvalloissa hirveästi, kun kadonneita on niin paljon.
Rautakauden kallo sai kasvot
Kuivaniemi-Smith kaipaisi kovin työkeikkoja myös kotimaastaan Suomesta. Hän asuu miehensä kanssa Iso-Britanniassa, mutta Suomesta kantautuvat pyynnöt tuntuvat aina erityisen rakkailta.
Suomen Museovirastolle hän pääsi tekemään yhden kallorekonstruktion, koska virastolta löytyi hyvin säilynyt kallo rautakaudelta.
– Kallolle täytyy aina ensin rakentaa lihakset ja sitten muita kudoksia. Kallon yksityiskohtien perusteella voi analysoida lihasten kokoa ja kasvojen yksityiskohtia: silmien asentoa, nenän kokoa ja sitä, mihin suuntaan nenä osoittaa. Jos vain kallo on tarpeeksi hyvin säilynyt.
Kuivaniemi-Smith kertoo, että he päätyivät kalloa analysoidessaan siihen, että se oli kuulunut teini-ikäiselle nuorelle naiselle.
– Siinä oli alaleuka ja kaikki mukana, Kuivaniemi-Smith muistelee.
Kuivaniemi-Smith tekee myös yksityisille ihmisille pyynnöstä kuvia, muun muassa parantelee vanhoja valokuvia tai tekee muotokuvia.
Työskentely rikosten uhrien kanssa kiinnostaa
Haaveena olisi päästä tekemään enemmän anatomisia piirustuksia ja toisaalta päästä oman tutkimusalan pariin, eli tekemään töitä ihan oikeiden rikosten uhrien kanssa.
– Haastattelu oikeiden rikosten uhrien kanssa on jo niin erilainen kuin koulutustilanteessa. He ovat kokeneet hirveitä rikoksia ja yrittävät kuvailla tekijää ulkomuististaan ja minun pitää se mallintaa. Uskon, että heitä haastatellessa sairaanhoitotaustastani olisi apua.
Tällä hetkellä Kuivaniemi-Smithillä on muutamia projekteja meneillään, mutta enemmänkin mahtuisi, hän vinkkaa.
Unelmana olisivat eettiset ja ihmisoikeuksiin liittyvät aiheet. Hän on tavannut Iso-Britanniassa kodittomien hyväntekeväisyysjärjestön ihmisiä ja alkanut piirtää vapaaehtoisia – ehkä kohta myös kodittomia niin, että he kertoisivat itsestään.
Kuivaniemi-Smith toivoisi tämän lisäävän tietoisuutta kodittomuudesta ja myötätuntoa heitä kohtaan. Toisena henkilökohtaisena projektina on Reilun kaupan pienviljelijöiden kuvien piirtäminen hänen veljensä lounasravintolaan Cafe Ocraan Lappeenrannassa.
