Tyypillisiä pakko-oireita ovat esimerkiksi pakonomainen tarve tarkistaa, onko ovi lukossa tai kahvinkeitin pois päältä. Se ei välttämättä ole sairauden merkki.
Neurologian ja psykiatrian erikoislääkäri Risto Vataja kertoi Studio55.fi-lähetyksessä, missä kulkee pakko-oireisen häiriön raja.
– Arjessa me kohtaamme erilaisia pakonkaltaisia tilanteita, oireita ja ajatuksia, jotka liittyvät normaaliin arkeen meillä kaikilla. Sitten kun näitä alkaa tulla niin paljon, että ne alkavat haitata jokapäiväistä toimintakykyä ja elämää, niin silloin se muuttuu sairaudeksi.
Pakkoajatukset tai pakkotoiminnot eivät aina ole sairauden merkkejä. Pakko-oireinen häiriö on tarkasti rajattu ja määritelty psykiatrinen sairaus.
– Sitten kun tavallisesta päivästä menee tunti tai yli siihen, että pitää käsiä pestä tai pitää tarkistella lukkoja niin, että muu elämä kärsii, niin silloin se ilman muuta on sairaus.
Silloin oireet ovat yleensä niin pahoja, että ne aiheuttavat voimakasta tuskaa tai ahdistusta. Sairaudeksi luokiteltavasta pakko-oireisesta häiriöstä kärsii 1–2 prosenttia väestöstä.
Oireet voivat olla osa persoonallisuutta
Joillain ihmisillä pakko-oireiden kaltainen toiminta on osa normaalia persoonallisuutta. Niin kauan kun pakonomaisesta toiminnasta ei ole haittaa itselle eikä muille, ei Vatajan mukaan voida puhua pakko-oireisesta häiriöstä.
– On henkilöitä, joilla ei välttämättä tätä pakko-oireista häiriötä ole, mutta ovat persoonallisuudeltaan todella pedantteja. He mielellään näkevät asiat järjestelmällisinä ja siisteinä sekä siivoavat vimmatusti ja laittavat esineitä kokojärjestykseen.
– Meitä on erilaisia ihmisiä, ja voi olla, että osa ihmisistä, joilla on tällainen luonne, voivat elää täysin normaalia ja hyvää elämää kärsimättä itse tai aiheuttamatta muille kärsimystä.
Miten pakko-oireita voi lievittää? Voivatko pakko-oireet olla merkki muistisairaudesta? Katso koko lähetys!