Kun oma lapsi valehtelee, huijaa tai varastaa, olet ällistynyt ja pettynyt – miten minun lapseni kykenee moiseen käytökseen?
Valitettava totuus on, että lähes kaikki lapset valehtelevat. He voivat myös huijata sinua tarkoituksellisesti tai varastaa leikkikaverin luota itselleen toivomia leluja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että he olisivat matkalla nuorisovankilaan, sillä jokainen lapsi koettelee rajojaan – se kuuluu kasvamiseen.
Pienikin lapsi voi kertoa asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Aluksi hän ei edes tiedä sen olevan väärin. Se, että hän ymmärtää voivansa vääristellä totuutta, on merkki kognitiivisesta kehityksestä, sillä jotta voit valehdella, on sinun ensin ymmärrettävä mitä on tapahtunut, kyettävä käyttämään mielikuvitustasi valheen kehittämiseen ja pystyttävä vakuuttamaan toinen ihminen että sepittämäsi asia on totta.
– Kun lapsi valehtelee, hän ikäänkuin kokeilee uutta taitoa. He ymmärtävät omaavansa omat ajatukset, tiedon ja uskomukset, toteaa professori Victoria Talwar Montrealin yliopistosta Realsimple.com-sivuston haastattelussa.
Ontariolaisen Waterloon yliopiston tutkijat seurasivat 4-vuotiaita lapsia kotioloissa ja huomasivat, että he valehtelivat keskimäärin kerran kahdessa tunnissa. Toisten huijaaminen ja valehtelu ovat yleisimmillään 6–10-vuotiailla lapsilla, mutta vähentyy heidän vanhetessaan, kun he alkavat ymmärtää valehtelun seuraukset.
Aikuinen on oikean käytöksen malli
Tuttu sanonta, "mitä aikuiset edellä, sitä lapset perässä" pätee myös tähän – osoita omalla käytökselläsi, mikä on oikein ja mikä väärin. Jos lapsi saa sinut kiinni valheesta, vaikka olet kertonut sen olevan väärin, oppii lapsi että toisten huijaaminen on väärin, mutta niin saa kuitenkin tehdä.
Talwar kehottaa keskustelemaan lapsen kanssa totuuden tärkeydestä. Jos esikouluikäisesi valehtelee, kun kysyt kuka laittoi kaukosäätimen vessanpönttöön, älä rankaise häntä vaan käykää keskustelu siitä, miksi totuuden kertominen on tärkeää.
Jos valehtelu tai muu huono käytös on jatkuvaa, lapsesi reagoi siihen olankohautuksella tai et löydä sille järkevää selitystä, kannattaa vanhempien huolestua asiasta enemmän. Mistä käytös johtuu? Jos lapsen elämässä on tapahtunut suuria muutoksia, voi huono käytös olla seurausta siitä. Silloin esimerkiksi terapeutin kanssa juttelu voi auttaa. Muussa tapauksessa jämerämpi kurinpalautus on paikallaan.
Lapseni varastaa? Mikä avuksi
Lapsena elämän perussäännöt ovat hyvin yksinkertaisia: jos hän näkee jotain kiiltävää tai häntä houkuttelevaa, hän ottaa tarttuu siihen. Se, että hän tekee näin esimerkiksi kaupassa tai leikkikaverin luona ei tietenkään ole hyväksyttävää, mutta se on asia joka hänelle on opetettava.
On tärkeää kertoa, miksi lapsen käytös on ollut väärin ja mitä tästä huonosta käytöksestä seuraa. Älä kutsu lastasi varkaaksi, vaan pyydä häntä esimerkiksi palauttamaan tavara omistajalleen ja pyytämään anteeksi – usein jo se on riittävä rangaistus.
Toimi mahdollisimman nopeasti kun olet huomannut lapsesi ottavan jotain hänelle kuulumatonta, sillä kaksikin tuntia on pienen elämässä pitkä aika.
Jos lapsesi on vanhempi ja hänen tulisi jo ymmärtää paremmin oikean ja väärän ero, älä sorru huutamiseen.
– Sinun pettymyksesi on kovempi pala lapselle kuin suuttumuksesi, kertoo Barbara Staib kansainvälisestä myymälävarkauksiin keskittyneestä organisaatiosta (NASP).
– Teini-ikäisetkään lapset eivät sorru varastamiseen enää, kun he muistavat miten surullisesti äiti katsoi heitä tai miten pettynyt isä oli, kun olin tehnyt väärin, Staib jatkaa.
Lähde: Realsimple.com
(MTV3)