Kun oma lapsi valehtelee, huijaa tai varastaa, olet ällistynyt ja pettynyt – miten minun lapseni kykenee moiseen käytökseen?
Valitettava totuus on, että lähes kaikki lapset valehtelevat. He voivat myös huijata sinua tarkoituksellisesti tai varastaa leikkikaverin luota itselleen toivomia leluja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että he olisivat matkalla nuorisovankilaan, sillä jokainen lapsi koettelee rajojaan – se kuuluu kasvamiseen.
Pienikin lapsi voi kertoa asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Aluksi hän ei edes tiedä sen olevan väärin. Se, että hän ymmärtää voivansa vääristellä totuutta, on merkki kognitiivisesta kehityksestä, sillä jotta voit valehdella, on sinun ensin ymmärrettävä mitä on tapahtunut, kyettävä käyttämään mielikuvitustasi valheen kehittämiseen ja pystyttävä vakuuttamaan toinen ihminen että sepittämäsi asia on totta.
– Kun lapsi valehtelee, hän ikäänkuin kokeilee uutta taitoa. He ymmärtävät omaavansa omat ajatukset, tiedon ja uskomukset, toteaa professori Victoria Talwar Montrealin yliopistosta Realsimple.com-sivuston haastattelussa.
Ontariolaisen Waterloon yliopiston tutkijat seurasivat 4-vuotiaita lapsia kotioloissa ja huomasivat, että he valehtelivat keskimäärin kerran kahdessa tunnissa. Toisten huijaaminen ja valehtelu ovat yleisimmillään 6–10-vuotiailla lapsilla, mutta vähentyy heidän vanhetessaan, kun he alkavat ymmärtää valehtelun seuraukset.
Aikuinen on oikean käytöksen malli
Tuttu sanonta, "mitä aikuiset edellä, sitä lapset perässä" pätee myös tähän – osoita omalla käytökselläsi, mikä on oikein ja mikä väärin. Jos lapsi saa sinut kiinni valheesta, vaikka olet kertonut sen olevan väärin, oppii lapsi että toisten huijaaminen on väärin, mutta niin saa kuitenkin tehdä.
Talwar kehottaa keskustelemaan lapsen kanssa totuuden tärkeydestä. Jos esikouluikäisesi valehtelee, kun kysyt kuka laittoi kaukosäätimen vessanpönttöön, älä rankaise häntä vaan käykää keskustelu siitä, miksi totuuden kertominen on tärkeää.