Mistä juhannuskokkoperinne on alkanut, ja voiko juhannustaioilla ennustaa muutakin kuin rakkautta? Lue mielenkiintoiset tarinat juhannuksenvieton taustalla!
Keskikesän suuri juhla juhannus on saanut nimensä Johannes Kastajan mukaan. Johannes Kastaja syntyi Raamatun mukaan puoli vuotta ennen Jeesusta valmistamaan tälle tietä. Johannes Kastajan syntymäpäivää on juhlittu 24. kesäkuuta jo 400-luvulta lähtien.
Norjassa juhannus on edelleen tuona päivänä. Suomessa ja Ruotsissa juhannusta on vuodesta 1955 lähtien vietetty 20. ja 26. kesäkuuta välisenä lauantaina. Juhannukseen on sekoittunut paljon pakanallisia perinteitä muinaisista keskikesän juhlista. Monenlaiset juhannusyön taiat ja tavat elävät muodossa tai toisessa edelleen.
Juhannuskokot ovat osa ikiaikaista yleiseurooppalaista perinnettä polttaa tulia suurten juhlien yhteydessä. Suomessa erityisesti juhannuskokot ovat olleet itäisen Suomen perinnettä.
Ahvenanmaalla on juhannusta juhlistettu vuosisatoja koristelemalla portteja, taloja, kirkkoja ja muita rakennelmia oksilla ja pienillä puilla. Näyttävästi koristeltu juhannussalko on edelleen tärkeä osa ahvenanmaalaista juhannusperinnettä.
Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla on ollut tapana pystyttää pihan keskelle juhannuskuusi, johon on jätetty vain muutama oksa ja latvaan pieni tupsu. Kuusi on saanut seistä pihassa koko vuoden seuraavaan juhannukseen asti.
Tulevan rakkaansa on juhannuksena voinut nähdä ennalta monella konstilla; tyynyn alle laitetaan seitsemän tai yhdeksän kukan kimppu tai sitomaton vihta, niin uni näyttää Sen Oikean. Keskellä juhannusyötä voi myös kipaista keskelle tienristeystä tähyämään sitä tulevaa. Tai jos lähettyvillä on kasteinen niitty tai naapurin ruishalme, niin sinne vain kieriskelemään, ja naimaonni on taattu.
Suistamosta Sysmään
Rakkauden lisäksi tärkeää on kautta aikojen ollut taloudellinen menestys, ja niinpä myös juhannustaioissa on paljon apuja hyvän sadon varmisteluun.
Suistamolaisen uskomuksen mukaan kaaleista tuli erityisen suuria, jos ne istutti juhannusyönä ja nainen nosti hameet korviin ja näytti kaaleille jalkoväliään.
Sysmäläiset puolestaan varoittivat istuttamasta lanttuja kyykkysiltään, sillä vaarana oli, että lantut esimerkin voimasta halkeaisivat.
Nykyjuhannuksen vietossa kirkollisen juhlapyhän merkitys ei tule ihan ensimmäisenä mieleen, vaan pikemminkin kyse on kesän ja valon juhlasta. Monille se on peräti vain alkoholin, makkaranpaiston ja hyttyslaumojen täyttämä kesäloman aloitus.
Lähde: STT
Kuvat: Shutterstock