Mikä on avioehtosopimus?

Avioehtosopimuksen tekeminen voi tuntua kaukaiselta asialta häitä suunniteltaessa. Toisille pareille avioehto on itsestään selvä asia ja toiset loukkaantuvat verisesti kumppaninsa ehdottaessa avioehdon tekemisestä.

Avioehtosopimuksessa puolisot voivat sopia, että avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen päättyessä heidän omaisuuttaan ei jaeta avioliittolain pääsäännön mukaisesti tasan heidän kesken.

Lapsettomissa perheissä avioehdon tekeminen on yleisempää kuin lapsiperheissä. Liisa Vehmas-Turunen Helsingin oikeusaputoimistosta kertoo avioehtosopimusten määrän olevan vähäistä.

– Se on ikävää ottaen huomioon avioliittojen kestävyyden tänä päivänä, hän pohtii.

Avioehdon voi tehdä puolisot yhdessä tai jompikumpi. Salaa sitä ei voi puolisoltaan tehdä, sillä toisen on hyväksyttävä asia.

Vehmas-Turusen mielestä avioliiton pysyvyys ei ole avioehdosta kiinni. On parempi tehdä ensin avioehto ja purkaa se tarvittaessa myöhemmin.

– Avioehdon tekevä on järkevästi tunteva ihminen, Vehmas-Turunen kiteyttää.

Avio-oikeus ja avioehto

Kun puolisot solmivat avioliiton, kummallekin puolisolle syntyy avio-oikeus toisen omaisuuteen. Avio-oikeus on henkilökohtainen oikeus, joka kohdistuu toisen puolison omaisuuteen. Avioliiton purkautuessa avioeron tai kuoleman vuoksi, avio-oikeus merkitsee oikeutta saada omaisuuden osituksessa puolet puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden säästöstä.

Puolisot voivat joko ennen avioliiton solmimista taikka avioliiton aikana tehdä avioehtosopimuksen. Avioehtosopimuksessa puolisot voivat sopia, ettei kummallakaan taikka toisella ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Avio-oikeus voidaan sulkea pois kokonaan taikka osittain.

Avioehtosopimuksessa voidaan esimerkiksi määrätä, että puolisolla ei ole avio-oikeutta tiettyyn toiselle puolisolle kuuluvaan omaisuuteen kuten esimerkiksi tämän perintönä saamaan maatilaan. Avioehtosopimuksessa voidaan myös sopia siitä, että puolisolla on avio-oikeus sellaiseen omaisuuteen, johon hänellä aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi oikeutta.

Avioehtosopimus tehdään kirjallisesti. Se päivätään ja allekirjoitetaan. Lisäksi kahden esteettömän henkilön on todistettava se oikeaksi. Avioehtosopimus tulee voimaan, kun se toimitetaan maistraatille siellä rekisteröitäväksi.

Avioehtosopimus saattaa olla varsin monimutkainen sopimus. Avioehtosopimuksen tekemistä harkittaessa on aiheellista kääntyä asianajajan, valtion oikeusaputoimiston taikka muun asiantuntevan lakimiehen puoleen.

Yhteisen asunnon ja asuntoirtaimiston suoja

Avioliittolaissa on pyritty turvaamaan se, että perheen asunto ja siihen kuuluva irtaimisto säilyvät perheen käytössä myös silloin, kun tämä omaisuus kuuluu yksin toiselle puolisolle. Tämän vuoksi asunnon tai asuntoirtaimiston omistava puoliso ei saa ilman toisen puolison suostumusta myydä tai muutoin luovuttaa omaisuutta, joka yksinomaan tai pääasiallisesti on tarkoitettu käytettäväksi perheen asuntona eikä myöskään tällaiseen asuntoon kuuluvaa irtaimistoa.

Nämä asunnon myyntiä tai muuta luovuttamista koskevat rajoitukset koskevat sekä asuntona käytettyä kiinteistöä että asunto-osakkeita. Suostumus on tarpeen myös silloin, kun esimerkiksi asunto-osake kuuluu puolisoille yhteisesti yhtä suurin osuuksin ja toinen puolisoista aikoo myydä omistamansa osuuden jollekin ulkopuoliselle.

Mikäli puoliso lahjoittaa toiselle puolisolle irtainta omaisuutta, lahjoituksesta on ilmoitettava maistraattiin, jotta lahjansaaja voisi saada suojaa lahjanantajan velkojien takaisin saantivaatimuksilta konkurssissa ja ulosotossa.

Avioehtosopimus ja omaisuuden ositus

Avioehtosopimus vaikuttaa siihen, miten omaisuus jaetaan osituksessa. Avioehtosopimus koskee osituksen toimittamista sekä silloin, kun avioliitto purkautuu toisen puolison kuoleman johdosta että myös silloin, kun ositus toimitetaan avioeron perusteella.

Käytännössä on tavallisin avioehtosopimus, jossa määrätään, että kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että avioliiton purkauduttua puolisoiden omaisuutta ei jaeta tasan, vaan kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa itsellään.

Avioehtosopimuksella voidaan myös määrätä, että puolisolla ei ole avio-oikeutta tiettyyn toiselle puolisolle kuuluvaan omaisuuteen, esimerkiksi tämän perintönä saamaan maatilaan. Tämä määräys merkitsee sitä, että puolisoiden kesken jaetaan tasan kaikki muu omaisuus paitsi avioehtosopimuksessa mainittu maatila.

Avioehtosopimus ei kuitenkaan ole ehdottomasti sitova. Sen määräyksistä voidaan poiketa tai se voidaan jättää kokonaan huomiotta osituksen sovittelussa, jos avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

• Rekisteröintihinnasto
• Avioehtosopimuksen rekisteröinti 46 euroa
• Aviopuolisoiden välisen lahjoitusta koskevan ilmoituksen rekisteröinti 46 euroa
• Avio-oikeuden poistamista koskevan ilmoituksen rekisteröinti 46 euroa
• Aviovarallisuussuhteeseen sovellettavaa lakia koskevan sopimuksen rekisteröinti 46 euroa
• Osituskirjan rekisteröinti (sisältää kuuluttamisen virallisessa lehdessä) 122 euroa

Teksti: Pirjo Hilakari

Kuvat: futureimagebank.com

Lähde: Maistraatti, Oikeusministeriö