Mika Häkkisen rajusta Adelaiden onnettomuudesta 20 vuotta

Tuona marraskuisena perjantaina ajettiin kauden päätösosakilpailun aika-ajoja Adelaiden katuradalla. Häkkinen oli muiden joukossa sännännyt varikolta 3,7 kilometrin pituiselle radalle hakemaan nopeaa aikakierrosta.

Kauden edellisessä osakilpailussa Japanissa toiseksi sijoittunut suomalainen ei osannut odottaa, että seuraavat minuutit tulisivat olemaan todella kriittisiä hänen kannaltaan. Kiihdyttäessään Rundle Roadia pitkin McLaren-kuskin autosta tyhjeni rengas. Häkkinen menetti autonsa hallinnan hieman ennen Brewery Brend -kaarretta ja iskeytyi ratavalliin noin 180-200 km/h nopeudella.

- Muistan istuneeni autossa yrittäen liikuttaa käsiäni, mutten pystynyt siihen. Yritin uudestaan ja uudestaan, mutta en saanut niitä liikkeelle ja tiesin, että ulosajo oli ollut paha, Häkkinen kertoo kirjassa Mika Häkkinen, formuloiden luonnonlajakkuus.

Häkkisen pää iskeytyi törmäyksessä järkyttävällä voimalla ohjauspyörään, jonka jälkeen pää heilui useaan otteeseen vielä puolelta toiselleen. Ensimmäiset ratavirkailijat hyppäsivät kaiteen yli välittömästi suomalaiskuskin avuksi tukemaan hänen päätään.

Tuolloin 27-vuotiaalla Häkkisellä oli myös onnea. Adelaiden radalle oli sijoitettu kuusi sairasautoa, joissa kaikissa oli eritasoisia vapaaehtoisia lääkäreitä. Onnettomuuspaikalle noin 15 sekunnissa saapuneessa sairasautossa istuivat läheisen Royal Adelaide Hospitalin teho-osaston lääkärit Jerome Cockings ja Stephen Lewis, joista molemmat olivat erikoistuneet juuri päävammoihin.

- Häkkinen ei pystynyt liikkumaan, ei hengittämään eikä millään tavalla kommunikoimaan kanssamme. Mutta elossa hän oli. Pulssi oli selvästi tunnettavissa, Cockings kertaa tilannetta.

Hengenpelastustöillä oli kiire, sillä Häkkinen ei kyennyt itse hengittämään. Lääkintämiehillä oli 2-3 minuuttia aikaa saada suomalainen ulos autosta ja hengittämään, jotta pahemmilta vaurioilta säästyttäisiin.

- Muistan kivun sekä sen, etten pystynyt liikkumaan. Ymmärsin kyllä, mitä siellä tapahtui ja annoin vain itselleni käskyn pysyä rauhallisena ja antaa lääkintämiesten tehdä omat tehtävänsä, Häkkinen sanoo ajatelleensa ennen tajunnanmenetystään.

Kun suomalaiskuski oltiin saatu nostettua ulos autosta, Cockings teki viillon Häkkisen henkitorveen, jolla turvattiin hapen saanti. Noin 15 minuutin pelastustöiden jälkeen Häkkinen siirrettiin sairasautolla kulman takana sijainneeseen Royal Adelaide Hospitaliin.

Aamuun asti tajuttomana pysynyt Häkkinen osoitti rohkaisevia toipumisen merkkejä jo seuraavana päivänä. Pian tajuihinsa tultuaan suomalainen oli kysellyt onnettomuuden syytä ja tajunnut myös tilanteen vakavuuden. Uhkakuvina olivat olleet vakava aivovaurio tai jopa kuolema.

"Se oli fantastista"

Häkkisen kanssa ei kiirehditty. Suomalainen pidettiin australialaisessa sairaalassa siihen asti, kunnes hänen katsottiin olevan valmis matkustamaan kotiinsa.

Hieman vajaat neljä kuukautta myöhemmin 5. helmikuuta 1996 Häkkinen valmistautui ajamaan jälleen F1-autoa testeissä Ranskassa Paul Ricardin radalla. Tuleva kaksinkertainen maailmanmestari kertoo tunteneensa tuolloin pientä hermostuneisuutta.

- Moottorin jyrähtäminen käyntiin kuulosti hienolta. Kytkin päälle ykkösvaihteen, ajoin radalle ja silloin kaikki muuttui taas selväksi. Se oli fantastista. Olin omassa elementissäni, tiesin mitä tapahtui enkä pelännyt enää, Häkkinen kertoo.

Lähde: Mika Häkkinen, formuloiden luonnonlahjakkuus (Christopher Hilton, Alfamer Oy 1997)