(Spinefarm)
Michael Monroe palaa omaa nimeään kantavan bändin kera markkinoille lähes 10 vuotta kestäneen Hanoi Rocksin kakkosvaiheen jälkeen. Nimekkäässä orkesterissa ovat mukana mm. The Wildheartsia 20 vuotta luotsannut Ginger (kitara), Hanoi Rocksissa, Jetboyssa, New York Dollsissa ja Mad Juanassa soittanut Sami Yaffa (basso), New York Dollsin uudessa tulemisessa mukana ollut Steve Conte (kitara) sekä suomalaissyntyinen, mm. Danzigin ja GN’R-mies Dizzy Reedin kanssa soittanut Karl Rockfist (os. Rosqvist, rummut).
Alun perin bändiin piti kuulua kitaristina Todd Youth (mm. Danzig ja Gunfire 76) ja rumpalina Jimmy Clarke, joka soitti Monroen ja Yaffan kanssa 1990-luvulla yhdessä kaikkien aikojen kovimmista rockryhmistä, Demolition 23:ssa. Youth kuitenkin päätti lähteä Kiss-legenda Ace Frehleyn kanssa kiertueelle, joten tilalle hankittiin Conte. Rumpalinvaihdos osui samoihin hetkiin.
Keväällä alkaneen kovan keikkaputken jälkeen onkin hyvä julkaista livelevy kaikkien niiden iloksi, jotka keikoista pitivät. Itse näin pitkäperjantain keikan Tavastialla ja se olikin aikamoisen hieno kokemus. Mahtavaa kuulla liki kymmenen vuoden tauon jälkeen Monroen soolotuotantoa niiden loppuunkuluneiden Hanoi-standardien sijaan.
Heinäkuun kuudentena Tavastialla erikoiskeikalla äänitetty Another Night in the Sun sisältää 15 biisiä tiukkaa rock’n’rollia, joka ei jätä kuulijaa kylmäksi missään vaiheessa. Ei edes uusien kappaleiden kohdalla. Niitä uusia kappaleita on tällä levyllä kaksi: You’re Next ja Motorheaded For a Fall. Harmi vaan, ettei levylle nimen antanutta uutta biisiä ole mukaan hyväksytty. Ilmeisesti raakkauksen syynä oli se, että Monroe aloitti biisin laulamisen huuliharppumikrofoniin, joten laulut menivät aluksi pieleen.
Muuten levyn biisilista koostuu Demolition 23:n (5 biisiä), Hanoi Rocksin (3) ja Monroen soololevyjen (3) materiaalista. Lisäksi kuullaan The Damnedin biisi Love Song. Setin päättää lähes seitsemänminuuttiseksi venyvä hieno The Stooges –cover 1970, jonka aikana kuullaan myös muutamia yllätyslisukkeita. Paketti on tiukka eikä tätä kuunnellessa osaa kaipailla levyltä pois jääneitä kappaleita. Erityisesti Demolition 23:n biiseissä bändi on todella kovassa iskussa.