Kun suomalainen ostaa eettiseksi lahjaksi lehmän, meneekö se todella perille? Menee, vakuuttaa Suomen World Visionin varainhankintapäällikkö Tiia Vihavainen. Mitä hyötyä eettisestä lahjasta on?
Eettiset lahjat kasvattavat suosiotaan vuosi vuodelta: suomalaisen perustallaajan joulu- tai syntymäpäiväksi ostama lahja päätyy ilostuttamaan kehitysmaan lapsen arkea ja auttamaan häntä eteenpäin elämässä.
Esimerkiksi Suomen World Visionilta suomalainen voi ostaa kehitysmaan perheelle lahjaksi lehmän. Mutta päätyykö kohdemaahan todella elävä, aito ammu?
– Kyllä, he saavat ihan oikean lehmän. Nämä ovat oikeita lahjoja oikeille ihmisille. Lehmä toimitetaan perille sellaisenaan, sanoo Suomen World Visionin varainhankintapäällikkö Tiia Vihavainen.
Lehmää ei lennätetä uuteen kotiinsa Suomesta, vaan se hankitaan paikallisesti. Näin myös kohdemaan asukkaiden toimeentulo kehittyy. Lehmän lisäksi sen omistajat koulutetaan käsittelemään uutta kotieläintään.
– Heillä voi olla viikonkin karjanhoitokoulutus, jotta he osaavat hoitaa lehmää ja saavat mahdollisimman paljon hyötyä siitä, Vihavainen kuvaa.
Lehmä tuottaa maitoa, joka ruokkii köyhän perheen lapsia; lisäksi maitoa voi myydä, jolloin saadaan rahaa koulumaksuihin ja -pukuihin.
Kuka arvokkaan lehmän sitten saa? Vihavainen kertoo, että kullekin alueelle on jo etukäteen tehty alueenkehitysohjelma sekä vuosisuunnitelma, joissa tutkitaan, millaisia tarpeita kyseisellä alueella on.
World Visionin työntekijät pohtivat yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa, kuka hyötyisi lehmästä ja tarvitsisi sitä eniten. Lehmän voisi saada esimerkiksi yksinhuoltajaäiti, köyhä tai "lapsivetoinen perhe".
– Lapsivetoisessa perheessä vanhemmat ovat kuolleet AIDSiin, joten vanhin lapsi huolehtii nuoremmista sisaruksista, Vihavainen kuvaa
Toimeentuloa naapureiden avulla
Eettiseksi lahjaksi voi hankkia myös koulutuksen ammattiin tai työkaluja nuorelle. Suomen World Vision on tukenut kehitysmaiden nuoria ammatin ja työvälineiden hankkimisessa Keniassa ja Intiassa jo vuosia.
– Lahja tuo näille nuorille todellisen elämänmuutoksen. Muita vaihtoehtoja heillä voisivat olla pikkurikollisuus, huumekauppa tai prostituutio, Vihavainen kertoo.
Esimerkiksi Nairobissa on koulutettu lähes 660 nuorta heidän valitsemiinsa ammatteihin. Nuoret haluavat kouluttautua esimerkiksi kampaajiksi, kauneudenhoitajiksi sekä polkupyörien ja tietokoneiden korjaajiksi.
Vihavaisen mukaan aluksi tutkitaan, millaisia palveluja nuoren kotina toimivassa slummissa kaivataan; näin nuori voi koulutuksen päätteeksi perustaa yrityksen kotikulmilleen.
– Hän saa perustulonsa esimerkiksi siitä, että leikkaa naapuriensa hiukset, Vihavainen kuvaa.
Vihavainen kertoo myös, että tietokonefirman perustanut nuori voi pitää tietokonekursseja muille.
– Tämä vaikuttaa koko alueen tietotasoon.
Kolmesta kuuteen kuukautta kestävän koulutuksen lopuksi nuori saa työkalupakin ammattiaan varten: esimerkiksi kampaajalle annetaan kampa, harja ja sakset. Tavoitteena on auttaa nuori pois köyhyydestä pysyvästi niin, että hänellä ja hänen mahdollisesti huoltamallaan perheellä olisi riittävästi ravintoa, mahdollisuus terveydenhuoltoon ja koulun käymiseen.
– Kolmen tai kuuden kuukauden koulutus vie nuoren takaisin kaidalle polulle. Hän pystyy tulemaan toimeen rehellisin keinoin, Vihavainen sanoo.
Teksti: Maria Aarnio
Kuvat: Shutterstock, kuvissa esiintyvät henkilöt eivät liity juttuun