Vuosi 2011 näyttää jäävän historiaan megauutisten vuotena. Arabimaiden vallankumoukset, Japanin maanjäristys ja tsunami,jatkuva euron kriisi ja levottomuudet, Wall Streetin mielenosoitukset, Norjan tragedia…
Vuosi vuodelta megauutisten tahti kiihtyy. Elämme suurta murrosvaihetta, jonka keskellä emme vielä hahmota sitä, mihin kaikki tämä liikehdintä ja muutokset johtavat globaalissa maailmassa.
Sosiaalinen media, esimerkiksi Facebook ja Twitter, on ohittamassa tiedon valtatiellä perinteistä mediaa. Erityisesti sanomalehdistön asema heikentyy lukijoiden siirtyessä verkkoon, ja erilaiset sähköiset päätelaitteet, tabletit ja älypuhelimet, koukuttavat.
Maailma muuttuu vauhdilla monimutkaisemmaksi ja tulevaisuus pelottavammaksi.
Sosiaalinen media on aivan oikein vahvistanut ja laajentanut sananvapautta ja se on tuonut suoraan rauta- ja bambuverhojen takaa esiin uutisia ja ihmiskohtaloita. Kännykkävideot ja viestit voivat sytyttää vallankumouksen roihun, mutta vastaavatko ne kaikkeen tiedonnälkään?
Medialukutaito sosiaalisesta mediasta
Viime viikolla järjestettiin Portugalin Cascaissa kansainvälisen uutisyhteisön seminaari, jossa sosiaalinen media hallitsi keskustelua. Nuorempi toimittajasukupolvi ja yleisönedustajat kysyivät valtamedialta, miksi perinteinen media ei ota enemmän kantaa asioihin, miksi se jää roikkumaan vanhaan objektiivisuusihanteensa ja riippumattomuuteensa, kun maailmassa tapahtuu niin paljon vääryyksiä.
Pitäisi ottaa enemmän kantaa ja osallistua.
Uudet sukupolvet saavat medialukutaitonsa verkosta ja sosiaalisesta mediasta. Siellä kantaa otetaan hyvinkin voimakkaasti ja tunteella puolesta ja vastaan. Samaa toivotaan muultakin medialta - arvoja ja niiden puolesta toimimista.